10.16.2006
15. päivä... sunnuntai
Jaahas, Opera sotkee taas ajatuksia. Pakko sanoa, että monta vuotta luotettava selain, ja nyt kaatuu joka päivä ainakin 2 kertaa. Eilen päivitin, ei näemmä auttanut. Noh, uusi yritys.
Oli nimittäin sunnuntaipäivä. Herääminen, sanomattakin selvää, vaikeaa. Nukahtaminen ei niinkään, onneksi. Heräsin aikaisin, jossain 12 aikoihin. Ja viikonlopussa on se hyvä puoli, että ei ole kiirettä minnekään. Aloitin siis kuuntelun aamupalan jälkeen. Istuin koneeni ääressä, ja katselin samalla Mel Gibsonin elokuvaa, joku vanha joka kertoi tulvivata joesta. Siinähän se aika kului, ei valittamista. Sainkin lähes kaikki kappaleet kuunneltua samalla soitolla, muutama jäi kun meille tuli vieraita kylään. Siinä piti sitten olla sosiaalinen, sinänsä hyvä tauko kuuntelulle. Täytyypä sanoa tähän väliin että nyt soi Minne Vaan... on vaan huippubiisi. Niin, niin sitten illemmalla ryhdyin sotkemaan yliopiston unix-järjestelmässä, ja muuttelemaan blogini lähdekoodia, mikä oli sinänsä puuduttavaa, TikTak sopii täydellisesti koodauksen taustalle. Suosittelen.
Mainittakoon, että nykyään päivän kohokohta on ehdottomasti se hetki, kun tulee Heilutaan -biisi ja pääsee ihan omalla kitaralla soittamaan mukana. Jos tämä lukee jo edellisessä postissani, niin se vain kielii henkisestä tilastani tällä hetkellä.
Sunnuntai-iltana nukahtaminen oli taas sitten sitä samaa. Ensin meni puoli kahteen, ja sitten pyörin tunteja sängyssä, päässä soi biisit Samantekevää, Sankaritar ja Kuka Vaan. Ja vielä samaan aikaan, olipa hauskaa, kirjoitin ne vielä ylös yöllä. Kuuntelin sitten The Beatlesin Abbey Road N albumin ja tein 40 punnerrusta, 50 vatsa- ja selkälihasliikettä, ja nostelin käsipainoja, niin sitten pystyin jo nukahtamaan. Saa nähdä miten käy.
Saatan lisätä tähän vielä jotain mielenkiintoista mitä on juuri nyt kielen päällä, mutta en saa sitä mieleeni.
laitanpa sivuun vielä linkin siskon ja sen poikakaverin blogiin, jos kiinnostaa nähdä mitä 2 teekkaria saavat aikaan Unkarissa...
Oli nimittäin sunnuntaipäivä. Herääminen, sanomattakin selvää, vaikeaa. Nukahtaminen ei niinkään, onneksi. Heräsin aikaisin, jossain 12 aikoihin. Ja viikonlopussa on se hyvä puoli, että ei ole kiirettä minnekään. Aloitin siis kuuntelun aamupalan jälkeen. Istuin koneeni ääressä, ja katselin samalla Mel Gibsonin elokuvaa, joku vanha joka kertoi tulvivata joesta. Siinähän se aika kului, ei valittamista. Sainkin lähes kaikki kappaleet kuunneltua samalla soitolla, muutama jäi kun meille tuli vieraita kylään. Siinä piti sitten olla sosiaalinen, sinänsä hyvä tauko kuuntelulle. Täytyypä sanoa tähän väliin että nyt soi Minne Vaan... on vaan huippubiisi. Niin, niin sitten illemmalla ryhdyin sotkemaan yliopiston unix-järjestelmässä, ja muuttelemaan blogini lähdekoodia, mikä oli sinänsä puuduttavaa, TikTak sopii täydellisesti koodauksen taustalle. Suosittelen.
Mainittakoon, että nykyään päivän kohokohta on ehdottomasti se hetki, kun tulee Heilutaan -biisi ja pääsee ihan omalla kitaralla soittamaan mukana. Jos tämä lukee jo edellisessä postissani, niin se vain kielii henkisestä tilastani tällä hetkellä.
Sunnuntai-iltana nukahtaminen oli taas sitten sitä samaa. Ensin meni puoli kahteen, ja sitten pyörin tunteja sängyssä, päässä soi biisit Samantekevää, Sankaritar ja Kuka Vaan. Ja vielä samaan aikaan, olipa hauskaa, kirjoitin ne vielä ylös yöllä. Kuuntelin sitten The Beatlesin Abbey Road N albumin ja tein 40 punnerrusta, 50 vatsa- ja selkälihasliikettä, ja nostelin käsipainoja, niin sitten pystyin jo nukahtamaan. Saa nähdä miten käy.
Saatan lisätä tähän vielä jotain mielenkiintoista mitä on juuri nyt kielen päällä, mutta en saa sitä mieleeni.
laitanpa sivuun vielä linkin siskon ja sen poikakaverin blogiin, jos kiinnostaa nähdä mitä 2 teekkaria saavat aikaan Unkarissa...
