12.11.2006
Korkeakulttuuria
Innostuin tuossa yksi ilta katsomaan Andrew Lloyd Webberin musikaaleja joita omistan, eli perinteiset Cats, The Phantom of The Opera ja Jesus christ Superstar. Täytyy myöntää, että henkilökohtaisena suosikkinani säilyy Cats. Nauhoitetulla DVD:llä esiintyvistä varsinkin Jo Gibb Rumpleteazer-roolissa ja Veerle Casteleyn Jemiman roolissa ovat aivan loistavia.
Joku sanoi minulle aikanaan, että Cats on huono siitä syystä, että se on lähinnä tanssia, ja musiikki jää sivuosaan. Olen ehdottomasti eri mieltä. Cats musikaalissa on mitä mahtavampia lauluja, ja täydelliset koreografiat vain parantavat sitä. esimerkiksi Memory on yksi Lloyd Webberin tunnetuimmista lauluista. Minulla on käynyt onni, että olen saanut nähdä tämän esityksen livenä.
Toinen mikä närkästyttää, on Aamulehden arvostelijan kuvaus JSC musikaalista joka tuli televisiosta juuri äskettäin. Ettäkö huono musiikki, huonot laulajat, stereotyyppinen, kliseinen. Ensinnäkin Carl Anderson on loistava laulaja ja näyttelee Juudaksen osan mahtavasti. Arvostelija haukkui, että hän on osassa koska on paha, ja tummaihoinen, kun taas itse sain kuvan, että musikaali ei kritisoi Juudasta, vaan enneminkin Jeesusta, ja yrittää auttaa ihmisiä ymmärtämään Juudasta. Muistetaan tässä vielä, että tarinahan ei ole Lloyd Webberin kirjoittama. Monia jopa ärsyttää Ted Neeley Jeesuksen roolissa. Minun mielestäni hän on vahva sopraano, sopii täydellisesti siihen rooliin. Jeesushan on tarinan sankari, ja kautta aikojen sankarilla on ollut kirkas ja korkea ääni, kun taas viholliset, kuten fariseukset tässä mörisevät alhaalta.
Joku sanoi minulle aikanaan, että Cats on huono siitä syystä, että se on lähinnä tanssia, ja musiikki jää sivuosaan. Olen ehdottomasti eri mieltä. Cats musikaalissa on mitä mahtavampia lauluja, ja täydelliset koreografiat vain parantavat sitä. esimerkiksi Memory on yksi Lloyd Webberin tunnetuimmista lauluista. Minulla on käynyt onni, että olen saanut nähdä tämän esityksen livenä.
Toinen mikä närkästyttää, on Aamulehden arvostelijan kuvaus JSC musikaalista joka tuli televisiosta juuri äskettäin. Ettäkö huono musiikki, huonot laulajat, stereotyyppinen, kliseinen. Ensinnäkin Carl Anderson on loistava laulaja ja näyttelee Juudaksen osan mahtavasti. Arvostelija haukkui, että hän on osassa koska on paha, ja tummaihoinen, kun taas itse sain kuvan, että musikaali ei kritisoi Juudasta, vaan enneminkin Jeesusta, ja yrittää auttaa ihmisiä ymmärtämään Juudasta. Muistetaan tässä vielä, että tarinahan ei ole Lloyd Webberin kirjoittama. Monia jopa ärsyttää Ted Neeley Jeesuksen roolissa. Minun mielestäni hän on vahva sopraano, sopii täydellisesti siihen rooliin. Jeesushan on tarinan sankari, ja kautta aikojen sankarilla on ollut kirkas ja korkea ääni, kun taas viholliset, kuten fariseukset tässä mörisevät alhaalta.
Eli uudessa asunnossa nyt.
Siitä taitaakin olla jo useampi päivä kun kirjoitin viimeksi. Sain netin käyttöön vasta tässä sunnuntaina, niin nyt voisin päivitellä vähän. Eli muutto oli toinen päivä joulukuuta, lauantaina. Muutin sitten neljän hengen soluun Tampereen Hallilaan.
Ensivaikutelma kämpästä oli varsin iloinen, olohuone ja keittiö olivat likaisia ja täynnä nuuskapurkkeja, ja haju on pistävä kaikkialla, paitsi omassa huoneessani. Itseasiassa minulle vuokrattiin väärä huone, joten tullessani yksi ovi oli kiinni, ja avaimeni sopi vain yhteen aukiolevaan oveen, ja kuvittelin, että huoneeni on vallattu. Myöhemmin soitettiin kuitenkin että nyt on tullut erehdys, ja hain uuden avaimen. Kävikin ilmi että uusi, minulle tarkoitettu huone on isompi, ja ainut huone johon nuuskanhaju ei ole päässyt.
Laatikot ovat vielä lattialla, en ole purkanut muita kuin kirjoja hyllyyn, enkä tiedä milloin jaksan loppuja, eihän tässä mikään kiire ole. Vaan yllättävän tylsää tämä on. nyt viikonloppu meni sängyssä maatessa koska kukaan kavereista ei ollut lähdössä viihteelle. Edellinen viikko sen sijaan oli erilainen. Esimerkiksi kun katselin itsenäisyyspäivänä televisiota tuli mieleen, että siellä niitä ylioppilaita marssii soihdut kädessä kun minä makaan krapulaisena sängyssä ja kuuntelen Björkin musiikkia häiriöksi asti. Itse asiassa ainut isänmaallinen tekini olikin se että katsoin linnan juhlat ihan vain nähdäkseni Jukka Tolosen ja Frank Robsonin Tasavallan Presidentti yhtyeestä. Niin, ja Lordin, mutta sen olin jo unohtanut.
Sain tässä myös ensimmäistä kertaa pinimuotoista mielenkiintoa opiskeluuni, kun aloitin ranskankielen 2:n peruskurssin, eli jatkan siitä mihin yläasteella jäin. Mielestäni se sano paljon, että nyt kahden periodin aikana olen päässyt läpi yhdestä tentistä minimipisteillä, ja käynyt yhteensä 3:ssa, ja kiinnostavin aine tällä hetkellä diplomi-insinöörin koulutuksessani on ranska, aine josta ei ole mitään hyötyä koulutuksen kannalta. Olenkin aika vakaasti päättänyt että haen tampereen yliopistoon kv-politiikkaan ja Helsinkiin valtio-oppia lukemaan seuraavan kerran. Tätä en kuitenkaan isälleni paljasta tai muillekaan, voin kuvitella sitä selitystä kuinka mikään ei kannata.
nytkin on rästissä niin monta tehtävää ja harjoitusta, että en edes tiedä mitä pitäisi tehdä. Itse asiassa, katselin lukujärjestystäni, jonka mukaan olen ilmoittautunut kursseille, joista en tiedä mitään, ja joiden luennoilla en ole käynyt. Sankaritarinaa taidan olla luomassa.
Aloittamani kirjaprojekti näyttää hyvältä. Olen kirjoittanut sen reilu 10 sivua ja lopetuksenkin eräänä herkkänä iltana, että eiköhän se ala valmistua. 10 vain siksi, että en ollut kotona viikkoon, joten täytyi pitää tauko.
Ensivaikutelma kämpästä oli varsin iloinen, olohuone ja keittiö olivat likaisia ja täynnä nuuskapurkkeja, ja haju on pistävä kaikkialla, paitsi omassa huoneessani. Itseasiassa minulle vuokrattiin väärä huone, joten tullessani yksi ovi oli kiinni, ja avaimeni sopi vain yhteen aukiolevaan oveen, ja kuvittelin, että huoneeni on vallattu. Myöhemmin soitettiin kuitenkin että nyt on tullut erehdys, ja hain uuden avaimen. Kävikin ilmi että uusi, minulle tarkoitettu huone on isompi, ja ainut huone johon nuuskanhaju ei ole päässyt.
Laatikot ovat vielä lattialla, en ole purkanut muita kuin kirjoja hyllyyn, enkä tiedä milloin jaksan loppuja, eihän tässä mikään kiire ole. Vaan yllättävän tylsää tämä on. nyt viikonloppu meni sängyssä maatessa koska kukaan kavereista ei ollut lähdössä viihteelle. Edellinen viikko sen sijaan oli erilainen. Esimerkiksi kun katselin itsenäisyyspäivänä televisiota tuli mieleen, että siellä niitä ylioppilaita marssii soihdut kädessä kun minä makaan krapulaisena sängyssä ja kuuntelen Björkin musiikkia häiriöksi asti. Itse asiassa ainut isänmaallinen tekini olikin se että katsoin linnan juhlat ihan vain nähdäkseni Jukka Tolosen ja Frank Robsonin Tasavallan Presidentti yhtyeestä. Niin, ja Lordin, mutta sen olin jo unohtanut.
Sain tässä myös ensimmäistä kertaa pinimuotoista mielenkiintoa opiskeluuni, kun aloitin ranskankielen 2:n peruskurssin, eli jatkan siitä mihin yläasteella jäin. Mielestäni se sano paljon, että nyt kahden periodin aikana olen päässyt läpi yhdestä tentistä minimipisteillä, ja käynyt yhteensä 3:ssa, ja kiinnostavin aine tällä hetkellä diplomi-insinöörin koulutuksessani on ranska, aine josta ei ole mitään hyötyä koulutuksen kannalta. Olenkin aika vakaasti päättänyt että haen tampereen yliopistoon kv-politiikkaan ja Helsinkiin valtio-oppia lukemaan seuraavan kerran. Tätä en kuitenkaan isälleni paljasta tai muillekaan, voin kuvitella sitä selitystä kuinka mikään ei kannata.
nytkin on rästissä niin monta tehtävää ja harjoitusta, että en edes tiedä mitä pitäisi tehdä. Itse asiassa, katselin lukujärjestystäni, jonka mukaan olen ilmoittautunut kursseille, joista en tiedä mitään, ja joiden luennoilla en ole käynyt. Sankaritarinaa taidan olla luomassa.
Aloittamani kirjaprojekti näyttää hyvältä. Olen kirjoittanut sen reilu 10 sivua ja lopetuksenkin eräänä herkkänä iltana, että eiköhän se ala valmistua. 10 vain siksi, että en ollut kotona viikkoon, joten täytyi pitää tauko.
