Tuomaan blogi

So picture this:

We were off to the club for some big party, but before that we were supposed to meet some friends at a coffeeplace. Now for some reason i took my skates, with wooden blades, because they go better on snow, and I wanted to be there fast, and show them off at people. I was first there actually, but the whole place was almost empty, I mean some of the customers, my old friends Miikka and Pyry were playing poker, and some guys I didn't know were watching football from the screen, or actually it was a small tv hanging from the corner. Anyway we sat with them, there were 6 of us as usual.

So some girls arrived at the coffeeshop, but the owner just slammed the door against their face. I thought it was an accident because he didn't really look what he did and I told them to come on in. But then the coffeeshop keeper told me that they can't come, because the place is closed at 5 pm. And it was 8 already. Just makes me wonder how I got in.

So the coffeeplace was a the harbour of our city. There were lost of lights hung everywhere because it was some huge festival going on here, something wintery, I don't remember. So the place was really full of happy people, when the footballgame ended, (dunno which teams thought) and we marched outside. We were supposed to meet some female friends of us outside, and they were there in the line to a ticket booth. You see, there was a theatre play or something like it as part of the celebration.

I realised I was wearing the skates still, and told my friend angrily that he should have told me not to take them, because they looked silly when everyone else had shoes, and then later on dancefloor I'd probably cut people's toes off, and I really wanted to dance. So I decided as the line was long enough, that I'd run home and change.

I went down to the subway/metro/tube, (what'sit?) and noticed it was all empty, everyone were at the centre. So I sat for a while waiting for the metro, and only heard wind coming through the tunnel. Now here's the funny part, I saw leaves flying from the tunnel, though there shouldn't be, and I saw a couple walking to the stairs on the other side. Then I realised there was a white-ish hat with brims and a cut cleavage of somekind. basically the brim was wide on the other side and quite thin on the other. From where I looked, it was cut from the left side, if the wide part is in front. I thought it belonged to the couple, but they had disapperaed, so I walked on the dock for a while. I then realised a bum sitting behind a pillar, trying to keep warm. He was a strange looking thing there in the corner, all dressed up in everything he could find. And he looked exactly like Morgan Freeman.

I asked him if it was his hat and tried to give it to him. But he said it was mine, that he had made it for me. I was so puzzled, I asked him why me, and how did he know that I was there at that time. He just answered that how did I know how to come there when the hat was there and no other people. Then he said I should wear the hat the whole night because it brought fortune to who ever owns it. The very minute he told me that I was sure it was from some movie, that he was just kidding around. But as I recalled it, in the movie the guy never took the bum seriously, and never really wore the hat. I checked out the hat again. It was sewn to look like tweed or something. The bum asked me if I didn't like it. but as I answered, I actually did. I told him I'd wear it tonight, because I had a white jacket and a white shirt and a black tie it would fit with.

Only then the metro came, after what must have been 20 minutes, and I entered it, trying to figure out how to wear the hat correctly. There were some random people in the car I sat in, a single mom with a kid in a trolley, an old man and his wife probably, and then some youth, probably out on the same business as I was. I finally found a comfortable position to wear the hat in and noticed that everyone was staring at me. I assumed it was the hat, but I wanted to wear the hat unlike the guy in the movie.

So later I changed my clothes and returned. I couldn't find matching trousers, but jeans are always good. My friends were just walking towards the theatre. They told me they bought me a ticket too, but the act was going to start in any second so we had to hurry. Then they saw my hat, and most of them started to laugh, some of them said it was horrible, and someone took it off me and threw it away. So I picked it up again, and put it o me, a bit crooked. Then I stood there waiting for the rest and one of the girls, who then seemed to have a solid base in my thoughts that night slapped my bottocks with her hand, laughing a bit, and that's not at all like her. Then my friend Ville did the same thing and I asked what's the joke? Didn't get an answer though.

So they had bought all these tickets in one red/blue card. Or it had like 4-5 detachable slices, and each had 3 tickets. This was because the place was very full and we had to sit in different rows. I was on row 10 with 2 of my friends. The friend who just had slapped me found out that his seat was taken, but he found a seat in the front row, and sat there alone. We felt pity for him, though it did amuse us at the same time. You know, how they always sell too much seats from the train because most times a certain amount of people don't come. So statistically if they sell 10 seats too much they'll make more money and have no problem. Well they did that here too, which doesn't really mean sense, i mean, if people come to the ticket booth to buy tickets a minute before the show, they're surely coming.

So before the projected on a screen a new sitting order, which meant we, as in me and my friends had to move completely to the other side. no problem, our friend even got the same place with me. But there was a handicapped person on my new seat, and all the others were taken. And I noticed her place would have been unreachable, so some of us gave up and we went outside.

It was a bit dark by then, and we were waiting for the show to end and pondering werther to go to the club now or later. I don't really know what happened, but we stood there for at least an hour, and at some point the girl I mentioned ended up kissing me, and not just on the cheek. I felt all fuzzy after that, I mean really, like high on something. And then I saw Morgan Freeman smiling at me. I thought I was drunk, but I hadn't taken anything. but it occured to me, if there was a movie, and I think there was, the way I remembered it, the guy in it after finding out what it could do, like makes dreams true of wishes or something, well he tried to take advance of it. He got a lot of money and all, and he got lots of busty girls around him and a huge car and stuff like that. But the thing is, he never got happy. And I realised he never did because that was not the point of the hat.

Those were really not his dreams, he never dreamt of houses and money and cars and stuff. And I thought I'd keep my hat on for the rest of the night, just for the sake of it. And we went to the club, and danced together, and you know, everytime I saw one of my friends smiling, I sort of knew it was because of a wish I had developed in my head while wearing the had. And every other time there was Morgan Freeman smiling too. After the night, it was way past little childrens bedtime, we decided to go home. It had been the best night for me at least. And then I though, bloody hell, have I been in that very same movie just now. I mean, you don't meet Morgan Freeman every day, and it was exactly like in that movie.

Though I don't even know if there's a movie like that, but you know what, you get the best dreams when you're in VERY high fever and dehydrated like I've been the last few days. Just passing out here and there.

Se on nyt sitten enklanniksi, käännän kunhan tervehdyn, nyt huimaa jo sen verta että putoan kohta tuolilta.

Maaliskuu 2007, kansanedustajavaalien ennakoäänestys on alkanut. Suurin osa ihmisistä jotka tunnen ovat käyneet jo äänestämässä. Itse en kuitenkaan vielä ole ehtinyt. Niin, on pitänyt vähän kiireitä, tässä vaalipuuhissa, lauantain demarinuorten vaalitempauksessa, ja huomenna on samanlainen. Lisäksi on ollut pyrkimys jakaa Joonaksen lehtisiä ympäri Hervantaa vaihtelevalla tuloksella päivittäin. Tähän lisäksi alkaneet työni, ja satunnainen koulu, niin, ja lorvikatarri.

Itse asiassa vaalit ei olekaan ainut asia mikä herättää kansan mielenkiinnon. Televisiosta nimittäin pukkaa Idols-ohjelman kolmas tuotantokausi, ja tasoa löytyy. Ja kyseinen sarjahan toimii suht samalla kaavalla. Erona on, että vaaleissa äänestät sisään, Idolsissa ulos. Ilmeisesti tämä formaatti on suositumpi kuin koskaan, samalla kun kansalaisoikeudet eivät enää kiinnosta. Hetkinen. Mietitäänpä vähän:

Kansalaisten kuulee hälyyttävästi mainitsevan, että he eivät aio äänestää vaaleissa. Syy on joko se, että kukaan ei kuitenkaan täytä lupauksiaan, tai, kaikkihan ne ovat samaa mieltä kaikesta, tai mikä pahinta, yksi ääni ei mitään merkitse. Samalla suuri osa väestöstä lähettää kalliita tekstiviestejä televisiotoimijoille saadakseen suosikkinsa jatkoon???!? Kisassa, jossa yksi ääni ei merkitse mitään... Tässä herää hienoinen kysymys; mikä viihteessä viehättää enemmän? Onko se sittenkin vastuunpakenemista ihmisiltä. Ajatella, minä, esimerkiksi, äänestin toisessa finaalissa Mia Permantoa jatkoon. Hän ei päässyt, mutta mitään sen suurempaa ei tapahtunut. Toisaalta jos tajuaisin äänestäneeni Tony Halmeen eduskuntaan. No, ei nyt mennä liian tarkkoihin määritteisiin, mutta kuitenkin, lähtökohta molempiin äänestyksiin on sama, motiivit vain ovat erilaiset.

Juuri nyt olisikin tärkeää äänestää. A) siksi, että kuten Joonas Lepistön vaalilause sanoo, "Jos et äänestä, et voi inistä". Ja samat henkilöt sitten valittavat, että taaskaan ei olisi ollut mitään hyötyä äänestää. B) Kuten sanottua, jos jätät äänestämättä, et osoita edes mieltäsi. Jos haluat osoittaa mieltäsi, äänestä vastaan. Jos et äänestä, sinua ei oteta huomioon. C) Kellään ei ole pokkaa lähteä syyttämään suomalaista demokratian mallia epäoikeudenmukaiseksi, mutta senkin toimiminen vaatii kansan osallistumisen. Moni haluaa äänestää voidessaan vaikuttaa suoraan (esim. EU-äänestys, potentiaalinen NATO-äänestys) mutta paras keino vaikuttaa on edustajan kautta. Jokaisen edustaja on nimensä mukaan velvollinen ottamaan huomioon äänestäjiensä toiveet. D) Kansanedustajat, kuin presidenttikin tekevät työtä sinulle, eli koko maalle. Ethän haluaisi toisten ihmisten valitsevan kuka sinun asioitasi hoitaa. Siksi minäkin äänestän omaa ehdokastani, koska haluan olla valveutunut työnantaja.

Politiikassa tapahtuu paljon vähemmän valehtelua kuin luullaan. Jokaisella on lähtökohtansa vaalisuunnitelmassaan, mutta tästä voidaan poiketa, varsinkin jos asiat menevät paremmin kuin kuviteltua. On oltava realistisia ja muistettava, että ennen kuin on hallituksessa, ei voi puolueen suunnitelmaa soveltaa varmasti, ja silloin kin on otettava huomioon muiden mielipiteet. Mitä siitäkin tulisi, jos jokainen eduskuntaan päässyt edustaja saisi samantien laittaa käytäntöön kaikki aikeensa. Tämän vuoksi suunnitelma toimii lähtökohtana, ja sitä voidaan sovelta niin että se sopii mahdollisimman monelle eduskunnassa, ja näin taataan täysi demokratia ja se, että mahdollisimman moni rivikansalainenkin tukee päätöstä.

Hei rakkaat lukijani, kaikki te 3. sikäli kun ette varmaan ole huomanneet, en ole vähään aiaan pystynyt päivittelemään blogiani, joten jo onkin aika. Viime kerrasta onkin jo reilu kuukausi. Huh, kylläpä aika kuluu.

On tässä ollut vähän sähäkkää. Kävin tuossa alkukuusta (häpeäkseni en muista päivämäärää) Unkarissa siskoni ja hänen poikaystävänsä luona, eli Budapestissa. Matkani oli siis perjantaista tiistai-iltaan. Perjantaina jo painelin tyytyväisenä Helsingistä lentokentälle bussilla. Vietin edellisen yön kaverini luona Kampissa. Lentokentällä pääsin lähtöselvityksiin asti, kun huomasin, että olin jättänyt passini kotiin. Onneksi olin kuitenkin kahta tuntia ennen paikalla, niin minut neuvottiin läheiseen valokuvaamoon, jossa otettiin äkkiä kuva ja neuvottiin sitten siirtymään poliisiasemalle joka sijaitsi kentän läheisyydessä. Siinä tuli sitten hiukan juostua, ja rahaa paloi. Pelkää kuva maksoi peräti 20 euroa, ja siihen lisäksi 80 euroa väliaikaisesta passista, joka ei enään ole voimassa edes. Ja samalla menetin oman passini joka olisi ollut voimassa vuoteen 2013. No mikäs siinä. Odottelin lentoasemalla silti tunnin, että ei siinä kiire tullut.

Lento oli varsin mielenkiintoinen. Ensin siinä odotellessa katselin, että konehan on aivan tyhjä. No, pikku hiljaa siihen sitten alkoi kerääntyä turisteja. Ensin iäkkäämpiä kiinalaisia, luultavasti turistiryhmä koska he seurasivat opastaan, ja vähän myöhemmin odotusaula täyttyi japanilaisista tytöistä minihameissaan ja kasvosuojuksissaan. En tiedä mihin ne perustuivat, ehkä he kantoivat tarttuvia sairauksia, tai sitten he luulivat että Suomen ilmakehä on myrkyllinen. Kyllä sitä siinä sitten paleltiin kun bussi kiikutti meidät koneelle, ja jonotettiin sisään, eikä ollut muuta päällä kuin ne hameet siellä reilun -20 asteen pakkasessa.

Tässä mielessä olinkin onnekas. Siis ei niiden tyttöjen takia, vaan lämpötilojen. Nimittäin talven kylmimmät ilmat sattuivat juuri sille hetkellä. Ja minähän olin Unkarissa, jossa oli suurin piirtein 10 astetta plussaa. Noniin. Perillä olin yhdeksän aikaan, ja matkasimme yli tunnin busseilla, ratikoilla ja metroilla. Vai olikohan se metroilla ja ratikoilla. Kuitenkin, meillä molemmilla, siis minulla ja siskollani oli kova nälkä, joten päädyimme läheiseen kiinalaiseen raflaan, josta he usein hakivat mukaan annokset. Otin tietysti friteerattua kanaa, ihan siitä syystä, että Unkarista oltiin juuri löydetty lintuinfluenssaa, ja itsevahingoittamisviettini oli aktivoitunut. Niin, ja kananpalaset kimalsivat ihanan rasvaisesti. Hyvää oli, voi jumalauta.

Siirryimme läheiseen anniskeluravintolaan, Szimplaan, joka olikin varsinainen. Sisään mentiin kulman takaa, ja likaisen pressun alta, ihan kuin vanhaan porttolaan jossain kolmannen maailman kaupungissa. No sisältä paikka oli kuitenkin mitä mahtavin. Ja olut oli halpaa, että mikä vain kävi. Ja myöhemmin siirryimme läheisiin vaihtaribileisiin, jossa otimmekin siskoni kanssa vähän liikaa, tai sanotaanko yhtä vaille liikaa. Maistoin myös ensimmäistä kertaa Palinkaa, vahvaa paikallista maustettua viinaa. Hyvää oli. Sieltä sain myös muutavan MSN tuttavuuden paikallisväestön parista...

Seuraava päivä ei sitten "aamuväsyneisyyden" vuoksi mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, mutta se oli silti mukava. Kävelimme vähän kaupungilla, ja katselimme hienoimpia rakennuksia, joita kaupungista kyllä löytyikin. Paljon oli myös poliiseja ja mellakka-aitoja viimeaikaisten mellakoiden takia.

Seuraavana päivänä kiipeilimme vuorille, josta oli tarkoitus nähdä koko kaupunki. No, pienen ongelman tuotti pikku pilvi joka kaikessa suopeudessaa päätti laskeutua päällemme, mutta otimme silti tilanteesta kaiken irti ja kävimme retkellä läheisellä ent. Pioneerijunalla. Kyseessä oli kommunistien aikanaan perustama junarata, jolla oli töissä vain 11-14 vuotiaita lapsia. Sittemmin radan nimeksi vaihdettiin lasten juna syystä jos toisesta, arvaatte varmaan. Takaisin tultuamme kävimme vielä turkkilaisessa kylpylässä, johon tuli vesi suoraan lähteestä. Kaiken kaikkiaan päivä oli mukava. Varsinkin kun söin vielä haifileen jazzbaarissa illalliseksi.

Maanantaina kiipeilin yksin Gellert-kukkulalle, mikä oli seikkailu sinänsä. Vihaan korkeita paikkoja, ja tyhmyyttäni päädyin kiipeämään ylös jyrkkää rinnettä. Siinä meni sitten polku ja kaide, itse kuljin polun sisempää reunaa ja yritin pitää kiinni puiden oksista, enkä todellakaan katsonut alaspäin. Huipulle kuitenkin pääsin, ja sieltä siten kävelin alas loivempaa puolta.

Matkastahan riittäisi enemmänkin kerrottavaa, mutta kukapa sitä lukea jaksaisi. Toisen näkökulman löydätte täältä: http://suskijaanttibudapestissa.blogspot.com/2007/02/to-1522007-klo-1225-kirjoittanut-suski.html