1.24.2007
Presidentin virka Suomessa
Vastikään haastateltiin Suomen presidenttiä, Tarja Halosta (jos joku ei tiennyt), ja häneltä kysyttiin mitä hän on mieltä presidentin toimikuvasta, ja että pitäisikö presidentin vastuualuetta kaventaa. Tähän vastauksena oli suuri otsikko mm. Aamulehdessä, että presidenttimme ei tahdo kaventaa valtaansa. Kuitenkin kun luki artikkelin läpi, tuli itse kukin huomanneeksi että kuten Halonen oli suoraan sanonut, jos Presidentin valtaa kavennettaisiin enää, ei koko instituutiosta olisi mitään hyötyä.
Vähän myöhemmin, taisi olla lauantaina 20. tätä kuuta, kun lempiministerini Erkki Tuomioja kertoi eroavan kantansa kysymykseen. Eli ulkoministerinä hän oli sitä mieltä, että presidentin valtaa sopisi kaventaa reilusti, varsinkin kun otetaan huomioon ulkomaanmatkat, eli ns edustustehtävät. Presidentille jäisi kuitenkin puolustusvoimien ylipäällikön asema.
Presidentin vastuualueeseenhan kuuluu suomen lain mukaan ulkopolitiikka, eli edustustehtävät, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että presidenttimme käy säännöllisesti kokouksissa ja valtiosuhdetapaamisissa. Toinen alue mikä on presidentin vastuulla on lakien säätäminen. Kun eduskunta saa lakiehdotuksen jolla on tarpeeksi tukijoita takanaan, se äänestää lain täytäntöönpanosta. Tämän jälkeen laki lähetetään eteenpäin presidentin tarkastettavaksi, ja hän lähes poikkeuksetta allekirjoittaa lain, jolloin se tulee takaisin eduskuntaan, ja pannaan käytäntöön. Kolmas listaan on siis puolustusvoimien ylipäällikkö, eli sanotaanko, sodan tullessa presidentti tekee viimeisen päätöksen armeijan liikkeistä, eli osallistuakko sotaan vai ei.
Itse olen asiaa ajatellut, ja vastahan viime vuonna oli presidentinvaalit. Nyt asia on jälleen pöydällä, kun eduskuntavaalit lähenevät, ja on mahdollisuus taas vaikuttaa tähänkin asiaan. Presidentin vaaleissa vihreiden ehdokas Heidi Hautala esitti presidentaalisen instituution poistoa täysin. Tämä olikin ainoita asioita jossa olin hänen kanssaan samaa mieltä. Mielestäni Suomi ei tarvitse presidenttiä, se on vanhanaikainen tapa, jolla ei ole juurikaan minkäänlaista tarkoitusta nyky-yhteiskunnassa.
Perustelen tätä sillä, että kuten moni varmasti tietää, Suomen johto on saanut paljon sisäistä kritiikkiä siitä, että Suomi lähettää kaikkiin kansainvälisiin konferensseihin sekä presidentin että ulkoministerin, kun useasta muusta maasta lähetetään vain yksi edustaja siksi että toista ei tarvita. Tässä on vielä se ongelma, että kumpi lähtee, jos toinen vainon kutsuttu. Tätä ei ole toteutettu minkäänlaisen järjestelmällisyyden kautta, vaan lähtenyt on ollut se kummalle paremmin sopii, näin vähän kärjistettynä.
Toisaalta koko lakikiertosysteemi on hankala ja liiankin byrokraattinen. Jokainen lakialoite joka menee läpi, viedään presidentille, ja kuten sanottua, tämä usein allekirjoittaa aloitteen. Mutta, jos presidentti päättääkin olla allekirjoittamatta jostain syystä, ja eduskunta katsoo tarpeelliseksi, esitys palaa asetettuun valiokuntaan, jossa se muokataan paremmaksi, eli siis muunnellaan esitysasua, eli silkkaa byrokratiaa. Tämän jälkeen esitys annetaan jälleen presidentille, ja jos hän taas kieltäytyy allekirjoittamasta, ehdotus viedään pääministerille, joka kirjoittaa sen alle, ja näin sama tulos saadaan aikaan suuremmalla vaivalla.
Presidentti vaikuttaa myös hallituksen muodostamisessa, eli pian kun saamme uuden, toivottavasti demarihallituksen, hallituspuolueet esittävät presidentille ehdotuksen ministerisalkkujen jaosta, ja presidentti hyväksyy sen, ja muu eduskunta myös hyväksyy sen. Tässäkin toimenpiteessä presidentin hyväksyntä on vain välietappi, ja tärkein hyväksyntä tulee eduskunnalta, joka kyllä useimmiten hyväksii, koska hallituksen hyväksyminen vaatii yksinkertaisen äänienemmistön, ja hallitukseen valitut puolueet muodostavat lähes poikkeuksetta enemmistön.
Toisaalta puolustusvoimien johtaminen voitaisiin siirtää eduskunnalle, tai puolustusministeriöön. Tietysti se olisi hiukan vähemmän dynaamista, muttatoisaalta en näkisi että Suomella olisi koskaan enää tarvetta tehdä talvisodan aikaisia päätöksiä ainakaan puolustusvoimien suhteen.
Ainut on, myönnettäköön, presidentin päätehtävä varmaankin, edustaa maata, eli tehdä PR työtä, suhteellisen ylipalkattua sellaista vieläpä. Eli siis samaa työtä kuin Ruotsin kuningasperhe tekee, eli pitää juhlia, hoitaa suhteita esiintymällä ja puhumalla pehmosia, täyttämällä juorupalstojen sivuja. Mielestäni tämä on täysin tarpeetonta myös.
Kirjoitin tämän tekstin eräänä painajaisten ja hientäyteisenä yönä kello, hmm, 3:51 aamuyöstä. Otsikko antaa linkin tälle foorumille, se on pieni, mutta vaivan arvoinen. Tässä esitän siis oman mielipiteeni asiasta, saa toki olla eri mieltä, mutta en näe miksi tarvitsisi.
Vähän myöhemmin, taisi olla lauantaina 20. tätä kuuta, kun lempiministerini Erkki Tuomioja kertoi eroavan kantansa kysymykseen. Eli ulkoministerinä hän oli sitä mieltä, että presidentin valtaa sopisi kaventaa reilusti, varsinkin kun otetaan huomioon ulkomaanmatkat, eli ns edustustehtävät. Presidentille jäisi kuitenkin puolustusvoimien ylipäällikön asema.
Presidentin vastuualueeseenhan kuuluu suomen lain mukaan ulkopolitiikka, eli edustustehtävät, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että presidenttimme käy säännöllisesti kokouksissa ja valtiosuhdetapaamisissa. Toinen alue mikä on presidentin vastuulla on lakien säätäminen. Kun eduskunta saa lakiehdotuksen jolla on tarpeeksi tukijoita takanaan, se äänestää lain täytäntöönpanosta. Tämän jälkeen laki lähetetään eteenpäin presidentin tarkastettavaksi, ja hän lähes poikkeuksetta allekirjoittaa lain, jolloin se tulee takaisin eduskuntaan, ja pannaan käytäntöön. Kolmas listaan on siis puolustusvoimien ylipäällikkö, eli sanotaanko, sodan tullessa presidentti tekee viimeisen päätöksen armeijan liikkeistä, eli osallistuakko sotaan vai ei.
Itse olen asiaa ajatellut, ja vastahan viime vuonna oli presidentinvaalit. Nyt asia on jälleen pöydällä, kun eduskuntavaalit lähenevät, ja on mahdollisuus taas vaikuttaa tähänkin asiaan. Presidentin vaaleissa vihreiden ehdokas Heidi Hautala esitti presidentaalisen instituution poistoa täysin. Tämä olikin ainoita asioita jossa olin hänen kanssaan samaa mieltä. Mielestäni Suomi ei tarvitse presidenttiä, se on vanhanaikainen tapa, jolla ei ole juurikaan minkäänlaista tarkoitusta nyky-yhteiskunnassa.
Perustelen tätä sillä, että kuten moni varmasti tietää, Suomen johto on saanut paljon sisäistä kritiikkiä siitä, että Suomi lähettää kaikkiin kansainvälisiin konferensseihin sekä presidentin että ulkoministerin, kun useasta muusta maasta lähetetään vain yksi edustaja siksi että toista ei tarvita. Tässä on vielä se ongelma, että kumpi lähtee, jos toinen vainon kutsuttu. Tätä ei ole toteutettu minkäänlaisen järjestelmällisyyden kautta, vaan lähtenyt on ollut se kummalle paremmin sopii, näin vähän kärjistettynä.
Toisaalta koko lakikiertosysteemi on hankala ja liiankin byrokraattinen. Jokainen lakialoite joka menee läpi, viedään presidentille, ja kuten sanottua, tämä usein allekirjoittaa aloitteen. Mutta, jos presidentti päättääkin olla allekirjoittamatta jostain syystä, ja eduskunta katsoo tarpeelliseksi, esitys palaa asetettuun valiokuntaan, jossa se muokataan paremmaksi, eli siis muunnellaan esitysasua, eli silkkaa byrokratiaa. Tämän jälkeen esitys annetaan jälleen presidentille, ja jos hän taas kieltäytyy allekirjoittamasta, ehdotus viedään pääministerille, joka kirjoittaa sen alle, ja näin sama tulos saadaan aikaan suuremmalla vaivalla.
Presidentti vaikuttaa myös hallituksen muodostamisessa, eli pian kun saamme uuden, toivottavasti demarihallituksen, hallituspuolueet esittävät presidentille ehdotuksen ministerisalkkujen jaosta, ja presidentti hyväksyy sen, ja muu eduskunta myös hyväksyy sen. Tässäkin toimenpiteessä presidentin hyväksyntä on vain välietappi, ja tärkein hyväksyntä tulee eduskunnalta, joka kyllä useimmiten hyväksii, koska hallituksen hyväksyminen vaatii yksinkertaisen äänienemmistön, ja hallitukseen valitut puolueet muodostavat lähes poikkeuksetta enemmistön.
Toisaalta puolustusvoimien johtaminen voitaisiin siirtää eduskunnalle, tai puolustusministeriöön. Tietysti se olisi hiukan vähemmän dynaamista, muttatoisaalta en näkisi että Suomella olisi koskaan enää tarvetta tehdä talvisodan aikaisia päätöksiä ainakaan puolustusvoimien suhteen.
Ainut on, myönnettäköön, presidentin päätehtävä varmaankin, edustaa maata, eli tehdä PR työtä, suhteellisen ylipalkattua sellaista vieläpä. Eli siis samaa työtä kuin Ruotsin kuningasperhe tekee, eli pitää juhlia, hoitaa suhteita esiintymällä ja puhumalla pehmosia, täyttämällä juorupalstojen sivuja. Mielestäni tämä on täysin tarpeetonta myös.
Kirjoitin tämän tekstin eräänä painajaisten ja hientäyteisenä yönä kello, hmm, 3:51 aamuyöstä. Otsikko antaa linkin tälle foorumille, se on pieni, mutta vaivan arvoinen. Tässä esitän siis oman mielipiteeni asiasta, saa toki olla eri mieltä, mutta en näe miksi tarvitsisi.
