Tuomaan blogi

Niin moni ihmettelee, että kuinkas näin. No, tarkoituksenihan oli mennä asepalvelukseen puoleksi vuodeksi, sillä varauksella, että johtajakoulutukseen eli aliupseerikouluun joutuessani vaihtaisin siviilipalvelukseen. Tämä taloudellisista syistä, ja siitä johdosta, että yksityiselämäni ei anna sijaa äärimmäiselle poissaololle jota harjoitimme Parolannummen rangaistusvankilassa Panssari-ilmatorjuntapatterin osastolla.

Kuukauden jaksoin. Yritin kirjoittaa päiväkirjaa, jota sitten jakaisin teidän kanssanne, päivittäin, eli siis julkaisisin viikonloppulomilla useamman tekstin. Tämä osoittautui mahdottomaksi lähinnä kahdesta syystä. En ehtinyt kirjoittaa, enkä päivän päätteeksi halunnut käydä enää läpi kaikkea sitä paskaa mitä tapahtui, ja toiseks siitä syystä, että se mitä kirjoitin jäi käteeni sillä nettiyhteyteni oli poikki kuukauden ajan.

Sanotaan, että kahdessa kuukaudessa eli alokasaikana ei opi armeijasta mitään. Toisaalta vuoden rangaistusvangit sanovat, että puolessa vuodessa ei tiedä armeijasta sen enempää. Vaikea uskoa sitten, että kukaan tietäisi mitään, mitä nyt kantahenkilökunta, joiden onkin edustettava sitä Suomen tulevaisuuden tärkeintäosa-aluetta. Tämä edellinen huomautus oli täysin sarkastinen. Kaikki tietävät, etteivät kapiaiset ole ystäväni sanoja lainaten "penaalin terävimpiä kyniä". Sitä minäkin pohdin, että kuka oikeasti omistaa elämänsä työlle jolla on tarkoitus mutta ei merkitystä.

No itse huomasin pian, että ennakkoasenteeni osoittautuivat tosiksi. Vieläkin mietin miten tietylle alueelle kasautunut joukko pystyy olemaan aina vihaisia ja epäkohteliaita. Harvoin tuli kuunneltua kenenkään puhetta, ja vain siitä syystä, että kaikki huusivat naama punaisena. No voi kuvitella kuinka paljon huvia se herättää kuulijoissa. Mutta ilmeisesti on todettu, että kova ääni herättää auktoriteettia. Huusihan Hitlerkin. Jopa vapaaehtoishenkilökunta, jotka eivät siis olleet millään lailla sidoksissa maanpuolustustoimintaan haukkuivat kaikkia ja huusivat. Kerran tahi kaksi joku sanoi jotain normaalilla äänellä, ja heti oli kaikilla mukavampaa.

Mutta tosiasiahan on, että armeijan täytyykin tukahduttaa ihmisen omanarvontunto; tavoite on, että koko joukko ihmisiä esiintyisi homogeenisenä massana. Jos joku ihminen olisi yksilö, ei sitä voisi lähettää tapettavaksi, ja sehän on armeijan pohjimmainen tarkoitus. Ajatellaanpa: kuka olisi valmis lähtemään sotaan, jos tuntisi vihollisensa niin hyvin että pystyisi erottamaan miehet/naiset toisistaan? Moni ei haluaisi tappaa ihmistä. Mutta kun kyseessä ei ole ihminen, vaan vihollinen, on asennoituminen helpompaa. Sama pätee joukkojen lähettämiseen. Meinasin kysyä yliluutnantiltamme, että olisiko hän oikeasti valmis lähettämään tuhansia miehiä kuolemaan samalla kun hän itse latkisi kahvia toimistossa. Tämä hänen asiaankuulumattoman vitsailunsa jälkeen. Mutta tulin siihen tulokseen, että kyseessä ei ole operaatio jossa lähetetään miehiä sitaan, vaan jossa lähetetään joukko sotaan. Tehdään siis ero "joukkueen" ja "ihmisen" välillä. Sen on sitä nationalismin tuntua hyvät herrat.

Siinä ensimmäisiä syitä, jotka saivat minut punnitsemaan arvojani. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, etten halua katsoa toista ihmistä muuna kuin yksilönä. Selvä, sanotaan vaikka, että joskus puhumme kansalaisuuksista, kuten ruotsalaisista tai venäläisistä joukkoina, mutta tämä ei sulje pois sitä, että käsite ruotsalainen voidaan aina tarkentaa yksilöön. Armeijakulttuuri opettaa ihmiset pois tästä. Jokaisesta joka pitää itseään samalla suomalaisena, tamperelaisena, hervantalaisena, palvelualan ammattilaisena, sukunimen ja etunimeen sidonnaisena lähestulkoon pakotetaan pitämään itseään vain suomalaisena, näin tiivistäen ahdasmielisyyttä. Tämä on ainut keino miten kyseinen instituutio voisi toimia.

Toisekseen, huomasin 4 viikon aikana, että 15 euron puhelinlaskuni oli noussut 75e:n koska en päässyt maksamaan/lykkäämään sitä. Tästä sain ilokseni kuulla että se oli oma vikani. Vuokrani onneksi maksettiin, vaikka karhun olin jo saanut, siksipä ensi kuun vuokrassani on 50e ylimääräistä. vuokra päiviltä 1-9.7 ja viivästyskorot. Katsoin parhaaksi tulla kotiin ja setviä nämä ongelmat. 3,80e on säälittävä summa, ja senkin vuokran minkä olen velkaa saisin maksettua vasta kuukauden sisään, ottaen huomioon, että söisin välillä viikonloppuisin. Nythän olen sitten jo toista päivää pystyssä pelkällä kaurapuurolla, mutta se vain kasvattaa, eikö niin. Kaikki mikä ei tapa... Toisaalta sitten lopettaessani olisin ollut tyhjän päällä ottaen huomioon, että 6kk:n päivärahat riittävät melkein 2 kuukauden vuokraan, jos ne säästää täysin. Ja minullakin on hyvin alhainen vuokra.

Samalla sain kuulla, että koska tulin armeijaan, mutta aioin siirtyä siviilipalvelukseen, ovat arvoni naiivit ja teköpyhät. Tämä sanasta sanaan. Että jos ei "kestä" armeijaa, mutta kuitenkin aloitti sen, ei ole oikeita arvoja. Yksinkertaisesti kysyin takaisin, että onko todella niin, että vain ihmiset joilla on selvät ja vahvat arvot menevät siviilipalvelukseen, ja muut kuuluvat armeijaan. Vastaus oli, että 80% nuorista halusi armeijaan. No voin kokemuksesta sanoa, että en tavannut ketään joka olisi ollut siviilipalveluksessa sikäli kun se olisi ollut YK:n ja Euroopan Neuvoston lakien ja asetusten mukaisesti ihmisoikeuksia toteuttava, eli 6kk pitkä. Perustelut tälle olivat: siviilipalvelusmies tekee töitä 8h per päivä, armeijassa ollaan kokoajan, joten sen kuuluukin olla lyhyempi.

Siviilipalveluksen varusmiespalvelukseen nähden syrjivänä pidetty kesto ja järjestelyt ovat jo pitkään olleet kiistan aiheena. Usean kansainvälisen ihmisoikeuselimen, kuten YK:n ihmisoikeuskomitean, kannan mukaan nykyinen 13 kuukauden palvelusaika on rangaistuksenomaisen pitkä varusmiespalvelukseen verrattuna, ja siten ristiriidassa yleisesti demokraattisissa maissa tunnustetun ihmisoikeuden kieltäytyä aseista kanssa. Siviilipalveluksen pituus (395 vrk) on yli kaksi kertaa niin pitkä kuin varusmiesten yleisin palvelusaika, yli puolitoistakertainen keskimääräiseen asepalvelusaikaan nähden ja noin kuukauden pidempi kuin pisin armeijan palvelusaika. Vuonna 1998 toteutettujen kahdeksan kuukauden varusmiespalvelusajan lyhennyksen ja 11 kuukauden palveluksen pidennyksen jälkeen koskemattomaksi jäänyt siviilipalveluksen kesto on johtanut siviilipalvelusvelvollisia syrjivään tilanteeseen...

...[6] antoi 4.11.2004 Suomelle lausunnon kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Ihmisoikeuskomitean tehtävä on valvoa Suomea sitovan YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista. Komitea vaati Suomea sopimuksen perusteella tunnustamaan aseistakieltäytymisoikeuden myös sodan aikana, lyhentämään tällä hetkellä syrjivää siviilipalvelusaikaa sekä laajentamaan palveluksesta rauhan aikana vapautettujen Jehovan todistajia suosituimmuuskohtelua koskemaan myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä.

Euroopan neuvoston Sosiaalisten oikeuksien komitea kiinnitti vuonna 2004 huomiota siviilipalveluksen kohtuuttomaan keston. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu moitti Suomea aseistakieltäytyjien kohtelusta jo 4.-7.6.2001 antamassaan raportissa. Amnesty International katsoo nykyisen siviilipalveluksen pituuden olevan rangaistuksenomainen ja syrjivä ja on tunnustanut vuodesta 1999 lähtien siviilipalveluksesta kieltäytyvät totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi.

tämä seuraavasta jos sattuu kiinnostamaan.

Ja sitäpäitsi, onhan Mikko Alatalokin sivarimies :D