10.24.2007
SLL seminaari Tampereella
Tässä tiistaina, eli eilen, 22. päivä, päivä ennen YK:n päivää järjestettiin Tampereella Sammon keskuslukiossa Suomen lukiolaisten liiton seminaari lukiolaisille. Ilmeisesti tarkoitus oli esitellä lukiolaisille järjestötoimintaa, ja ohjelmassa olikin aluksi Eurooppanuorten ja Amnestyn ym. esittäytyminen. Itse olin paikalla ja liityin Eurooppanuoriin hetken mielijohteessa (jos pitkää harkintaa voi siksi kutsua).
Mainitsen tapahtuman siksi, että klo 10:20 oli tarkoitus alkaa poliittisten nuorisojärjestöjen välinen paneeli joka oli avoin kaikille. Tähän oli pyydetty osallisiksi Keskustanuoria, Kokoomusnuoria, Demarinuoria, Vihreitä nuoria, Vasemmistönuoria sekä KD:n nuorisoa. Loppujen lopuksi paikalla oli kuitenkin vain kokoomus, demarit, vasemmisto ja vihreät. Itse olin lupautunut edustamaan Demarinuoria tässä, mikäpä ettei. Itse asiassa käsky kävi, että panelistin tuli olla alle 22-vuotias, joten valinnanvaraa ei juuri ollut. No aikaisesta ajankohdasta huolimatta minähän lähdin paikalle riemusta kiljuen.
Kysyttiin muutama lukioikäisiä koskeva kysymys johon kaikki saivat vastata. Jos tässä referoin pikaisesti omat vastaukseni yleisiin kysymyksiin, eliitsehän pyrin tuomaan esille poliittisen toiminnan hyviä puolia enkä pelkästi omia näkemyksiäni. Esim. kysymyksessä lukiolaisten alhaisista palkoista ja puuttuvasta työvoiman edustuksesta saimme sen irti, että kuten moni jo tietääkin, usealla ammattikoululaisella on jo opiskellessaan liitto takanaan, ja siksi saa enemmän kuin minimipalkkaa. Samahan ei päde lukiolaisiin jotka haluavat käydä töissä opiskelun ohella. Moni raataa 7e tuntipalkalla iltoja, ja samalla maksaa kahden päivän palkan yhdestä koulukirjasta, varsinkin 17 vuoden iässä jolloin lapsilisät viedään mutta tukia ei makseta. Tietysti on muistettava, että vaikka työjärjestötoiminta on poliittista toimintaa, sen on lähdettävä lukiolaisista itsestään, jota sitten me voimme vain tukea, mutta toki mielipiteinemme tuemme heidän toiveitaan. Toisaalta sitten tämä 17 ikävuoden dilemma: lain mukaan 17v on vanhempiensa vastuulla ja siten heidän elatusvelvollisuutensa. Tässä on aukko nuorempiin nähden. sekä 16, 15 että 14 vuotiaat ovat myös samassa sijassa. Niin miksi 17 vuoden rajapyykki olisi eriarvoinen. Tähän on haettava muutosta sillä se on täysin absurdi.
Vallassa oleva hallitus on nostanut opintotukia, tai muutos tapahtuu vuoden vaihteessa. Kyseessä on muutos alle 17 vuotiaiden opintotukiin, heidän, jotka asuvat kotonaan, ja saavat tuen suhteessa vanhempien tuloihin. Eli käytännössä vanhempien tulorajat laskevat. Moni haluaisi nostaa opintotukia. Minun oli ikäväkseni muistutettava, että huomattava nosto on aina pois jostain, ja sitoessamme opintotuen indeksiin ajautuisimme päätöksiin joita tällä hetkellä herätellään, eli maksullisiin kouluihin, yliopistojen sulkemisiin, lukukausimaksuihin ulkomaalaisille. Nämä ovat mielestäni vääriä askelia jos haluamme pitää kiinni koulutuksemme tasosta. Tärkeintä olisi pitää koulukirjojen hinnat kurissa, ja tarjota tasapuolinen koulutus kaikille. Ja jos, kuten nykyään olemme nähneet, esim. Jyväskylässä, yksiöistä on pulaa, nuoriso pukeutuu muotiin ja kiertää lomilla kesäisin, niin onko silloin kyse opintotuen riittämättömyydestä. Mielestäni on kyse trendistä joka on ollut voimassa 50-luvusta lähtien. Tosiaan, katsoin, että mitä voisimme tehdä, niin laske tulorajaa, eli 550e kuukaudessa, jonka saa tienata työtä tekemällä enne kuin menettää opintotukensa. Määrähän on tarkka, maksimituki + tulot nousevat lähes samalle tasolle kuin toimeentulotuen perusosa. Eli työnteosta opiskelunohella rankaistaan, kun tuolet eivät voi nousta yli toimeentulotuen jota nostavat he jotka eivät saa töitä tahi tukia. Tämä on ikävä tosiasia, josta täytyi mielestäni muistuttaa lukiolaisia, ja mielestäni ainakin aktuaalisempi ratkaisu opintotuen riittämättömyyteen.
Oli myös kysymys pienten lukioiden katoamisesta sekä siitä kuinka oppilaat pakotetaan muuttamaan isompiin keskuksiin opiskelemaan. Että mikä on mielestämme sopiva matka jonka voi velvoittaa kulkemaan kouluun. No itse pyrin tekemään selvälksi, että tärkeintä on, että jokaisella on yhteys opinahjoon, eikä kenenkään tarvitsi maantieteellisen sijaintinsa takia jäädä paitsi tasa-arvolain takaamasta koulutuksesta. Tätä on nykyisin pyritty toteuttamaan muun muassa noin 20 000 asukkaan kuntaliitoksin ja palvelujen keskittämisin. Om koulumatkani ei ikinä yläasteen ja lukion aikana ollut alle 7 kilometriä, ja aikoinani kuljin paljon pyörällä. Pyöräreitti ei voi olla velvoite, eli jokaiselle 20 km säteellä tulisi mielestäni tajota kuljetus kouluun. Lisäksi makta maantieteellisesti on huono määre, parempi olisi puhua ajasta. On kohtuutonta olettaa että opiskelija heräisi 4:30 päästäkseen yhdeksäksi kouluun.
Pitäisikö sitten 16-vuotiaan olla oikeutettu äänestää kunnallisvaaleissa. Kunnallisvaalithan ovat juuri nyt varsin akuutit, ja tutkimusten mukaan 16-vuotiaat ovat verrattain kiinnostuneita politiikasta. Tähän en osaa vastata vieläkään. Kyseessä on vähän monimutkaisempi kysymys kuin miltä se kuulostaa. Toisaalta kahden ikävuoden lisääminen listaan saattaisi tuoda lisää ihmisiä jotka eivät vaivaudu äänestämään, ja prosentti putoaisi. Samalla on kyse lainsäädännöstä ja siitä, onko oikein, että 16-vupotias joka äänestää, ei voi itse asettua ehdolle. Ja toisaalta, jos voisi, olisiko hän tarpeeksi kypsä. Kyse onkin siitä, onko ero 16 ja 18 ikävuoden välillä oikeasti niin suuri kuin sen sanotaan olevan. Kyseisellä asetuksella on huomattu olevan positiivinen vaikutus joissain Euroopan maissa. Mutta samalla toisimme kohteeksi ihmisiä, jotka ovat lähestulkoon saavuttamattomissa. Tarkoitan tällä kouluja poliittisesti sitoutumattomina alueina, tämä kohderyhmä jäisi siis lähes huomioimatta kuten se jää nytkin. Siksi painotin poliittisen esiintymisen tärkeyttä SLL:n toiminnassa.
Mutta nyt minun on mentävä. Ehkä ehdin korjailla tämän myöhemmin :D
Mainitsen tapahtuman siksi, että klo 10:20 oli tarkoitus alkaa poliittisten nuorisojärjestöjen välinen paneeli joka oli avoin kaikille. Tähän oli pyydetty osallisiksi Keskustanuoria, Kokoomusnuoria, Demarinuoria, Vihreitä nuoria, Vasemmistönuoria sekä KD:n nuorisoa. Loppujen lopuksi paikalla oli kuitenkin vain kokoomus, demarit, vasemmisto ja vihreät. Itse olin lupautunut edustamaan Demarinuoria tässä, mikäpä ettei. Itse asiassa käsky kävi, että panelistin tuli olla alle 22-vuotias, joten valinnanvaraa ei juuri ollut. No aikaisesta ajankohdasta huolimatta minähän lähdin paikalle riemusta kiljuen.
Kysyttiin muutama lukioikäisiä koskeva kysymys johon kaikki saivat vastata. Jos tässä referoin pikaisesti omat vastaukseni yleisiin kysymyksiin, eliitsehän pyrin tuomaan esille poliittisen toiminnan hyviä puolia enkä pelkästi omia näkemyksiäni. Esim. kysymyksessä lukiolaisten alhaisista palkoista ja puuttuvasta työvoiman edustuksesta saimme sen irti, että kuten moni jo tietääkin, usealla ammattikoululaisella on jo opiskellessaan liitto takanaan, ja siksi saa enemmän kuin minimipalkkaa. Samahan ei päde lukiolaisiin jotka haluavat käydä töissä opiskelun ohella. Moni raataa 7e tuntipalkalla iltoja, ja samalla maksaa kahden päivän palkan yhdestä koulukirjasta, varsinkin 17 vuoden iässä jolloin lapsilisät viedään mutta tukia ei makseta. Tietysti on muistettava, että vaikka työjärjestötoiminta on poliittista toimintaa, sen on lähdettävä lukiolaisista itsestään, jota sitten me voimme vain tukea, mutta toki mielipiteinemme tuemme heidän toiveitaan. Toisaalta sitten tämä 17 ikävuoden dilemma: lain mukaan 17v on vanhempiensa vastuulla ja siten heidän elatusvelvollisuutensa. Tässä on aukko nuorempiin nähden. sekä 16, 15 että 14 vuotiaat ovat myös samassa sijassa. Niin miksi 17 vuoden rajapyykki olisi eriarvoinen. Tähän on haettava muutosta sillä se on täysin absurdi.
Vallassa oleva hallitus on nostanut opintotukia, tai muutos tapahtuu vuoden vaihteessa. Kyseessä on muutos alle 17 vuotiaiden opintotukiin, heidän, jotka asuvat kotonaan, ja saavat tuen suhteessa vanhempien tuloihin. Eli käytännössä vanhempien tulorajat laskevat. Moni haluaisi nostaa opintotukia. Minun oli ikäväkseni muistutettava, että huomattava nosto on aina pois jostain, ja sitoessamme opintotuen indeksiin ajautuisimme päätöksiin joita tällä hetkellä herätellään, eli maksullisiin kouluihin, yliopistojen sulkemisiin, lukukausimaksuihin ulkomaalaisille. Nämä ovat mielestäni vääriä askelia jos haluamme pitää kiinni koulutuksemme tasosta. Tärkeintä olisi pitää koulukirjojen hinnat kurissa, ja tarjota tasapuolinen koulutus kaikille. Ja jos, kuten nykyään olemme nähneet, esim. Jyväskylässä, yksiöistä on pulaa, nuoriso pukeutuu muotiin ja kiertää lomilla kesäisin, niin onko silloin kyse opintotuen riittämättömyydestä. Mielestäni on kyse trendistä joka on ollut voimassa 50-luvusta lähtien. Tosiaan, katsoin, että mitä voisimme tehdä, niin laske tulorajaa, eli 550e kuukaudessa, jonka saa tienata työtä tekemällä enne kuin menettää opintotukensa. Määrähän on tarkka, maksimituki + tulot nousevat lähes samalle tasolle kuin toimeentulotuen perusosa. Eli työnteosta opiskelunohella rankaistaan, kun tuolet eivät voi nousta yli toimeentulotuen jota nostavat he jotka eivät saa töitä tahi tukia. Tämä on ikävä tosiasia, josta täytyi mielestäni muistuttaa lukiolaisia, ja mielestäni ainakin aktuaalisempi ratkaisu opintotuen riittämättömyyteen.
Oli myös kysymys pienten lukioiden katoamisesta sekä siitä kuinka oppilaat pakotetaan muuttamaan isompiin keskuksiin opiskelemaan. Että mikä on mielestämme sopiva matka jonka voi velvoittaa kulkemaan kouluun. No itse pyrin tekemään selvälksi, että tärkeintä on, että jokaisella on yhteys opinahjoon, eikä kenenkään tarvitsi maantieteellisen sijaintinsa takia jäädä paitsi tasa-arvolain takaamasta koulutuksesta. Tätä on nykyisin pyritty toteuttamaan muun muassa noin 20 000 asukkaan kuntaliitoksin ja palvelujen keskittämisin. Om koulumatkani ei ikinä yläasteen ja lukion aikana ollut alle 7 kilometriä, ja aikoinani kuljin paljon pyörällä. Pyöräreitti ei voi olla velvoite, eli jokaiselle 20 km säteellä tulisi mielestäni tajota kuljetus kouluun. Lisäksi makta maantieteellisesti on huono määre, parempi olisi puhua ajasta. On kohtuutonta olettaa että opiskelija heräisi 4:30 päästäkseen yhdeksäksi kouluun.
Pitäisikö sitten 16-vuotiaan olla oikeutettu äänestää kunnallisvaaleissa. Kunnallisvaalithan ovat juuri nyt varsin akuutit, ja tutkimusten mukaan 16-vuotiaat ovat verrattain kiinnostuneita politiikasta. Tähän en osaa vastata vieläkään. Kyseessä on vähän monimutkaisempi kysymys kuin miltä se kuulostaa. Toisaalta kahden ikävuoden lisääminen listaan saattaisi tuoda lisää ihmisiä jotka eivät vaivaudu äänestämään, ja prosentti putoaisi. Samalla on kyse lainsäädännöstä ja siitä, onko oikein, että 16-vupotias joka äänestää, ei voi itse asettua ehdolle. Ja toisaalta, jos voisi, olisiko hän tarpeeksi kypsä. Kyse onkin siitä, onko ero 16 ja 18 ikävuoden välillä oikeasti niin suuri kuin sen sanotaan olevan. Kyseisellä asetuksella on huomattu olevan positiivinen vaikutus joissain Euroopan maissa. Mutta samalla toisimme kohteeksi ihmisiä, jotka ovat lähestulkoon saavuttamattomissa. Tarkoitan tällä kouluja poliittisesti sitoutumattomina alueina, tämä kohderyhmä jäisi siis lähes huomioimatta kuten se jää nytkin. Siksi painotin poliittisen esiintymisen tärkeyttä SLL:n toiminnassa.
Mutta nyt minun on mentävä. Ehkä ehdin korjailla tämän myöhemmin :D
10.15.2007
Pikku kirjailijoille jotain!
Eli viime aikoina olen ollut hiljaa ihan omaa tylsyyttäni, sitten isäni patistamana jouduin ajattelemaan blogin pitoa uudestaan. No nyt on viime aikoina, eli noin 3 viikkoa ollut paljon muuta mielessä kuin politiikka ja sen semmoinen. Itse asiassa jätin kunnallisvaaliehdokkuuden sikseen syystä että siirryn sivariin jouluna, ja nyt olen sitoutunut yliopiston edarivaaleihin ehdolle, mutta toivottavasti en pääse läpi!
Anyway, kiirettä ei pidä, mutta ei pitäisikään. Kai. Tuota noin, niin, piti mainita seuraavasta, eli tässä suora siteeraus demarinuorten sivuilta:
"Muistoja paremmasta maailmasta - Demarinuorten suuri kirjoituskilpailu
Mikä kosketti eilen, nuoruudessa, lapsuudessa? Mikä tuntui väärältä - ja miksi? Miten mennyt maailma oli parempi kaikille, oikeudenmukaisempi ja kokonaisempi? Vai oliko se? Mitä sinä olisit valmis tekemään valoisamman huomisen eteen?
Vastaa näihin kysymyksiin ja osallistu Demarinuorten suureen kirjoituskilpailuun. Parhaat tekstit julkaistaan. Voittajalle on lisäksi luvassa 1000 euron palkkio.
Voittajan valitsee kansanedustaja, runoilija Tommy Tabermann.
Säännöt:
Kilpailuaika on 1.10.-30.11.2007
Voit lähettää esseen, runoja tai novellin. Maksimipituus on viisi liuskaa. Kirjoit koneella tai käytä tekstinkäsittelyohjelmaa, sillä käsin kirjoitettuja tekstejä ei hyväksytä. Varaudu lisäksi toimittamaan kirjoituksesi sähköisesti julkaisua varten.
Ethän käytä nimimerkkiä, sillä kilpailuun osallistutaan omalla nimellä. Demarinuorten liittohallituksen jäsenillä tai Demarinuorten työntekijöillä ei ole osallistumisoikeutta. Kirjoituskilpailun yläikäraja on 29 vuotta.
Lähetä tekstisi 30.11.2007 mennessä osoitteeseen: Sosialidemokraattiset Nuoret ry, Saariniemenkatu 6, 00530 Helsinki. Kuoreen merkintä "kirjoituskilpailu".
Lisätietoja tuomariston sihteeriltä Juhana Harjulta, juhana.harju(at)utu.fi."!"
Kuulostaa lupaavalta! Ja kaikki vain kirjoittamaan, ehkä itsekin innostun :D
Anyway, kiirettä ei pidä, mutta ei pitäisikään. Kai. Tuota noin, niin, piti mainita seuraavasta, eli tässä suora siteeraus demarinuorten sivuilta:
"Muistoja paremmasta maailmasta - Demarinuorten suuri kirjoituskilpailu
Mikä kosketti eilen, nuoruudessa, lapsuudessa? Mikä tuntui väärältä - ja miksi? Miten mennyt maailma oli parempi kaikille, oikeudenmukaisempi ja kokonaisempi? Vai oliko se? Mitä sinä olisit valmis tekemään valoisamman huomisen eteen?
Vastaa näihin kysymyksiin ja osallistu Demarinuorten suureen kirjoituskilpailuun. Parhaat tekstit julkaistaan. Voittajalle on lisäksi luvassa 1000 euron palkkio.
Voittajan valitsee kansanedustaja, runoilija Tommy Tabermann.
Säännöt:
Kilpailuaika on 1.10.-30.11.2007
Voit lähettää esseen, runoja tai novellin. Maksimipituus on viisi liuskaa. Kirjoit koneella tai käytä tekstinkäsittelyohjelmaa, sillä käsin kirjoitettuja tekstejä ei hyväksytä. Varaudu lisäksi toimittamaan kirjoituksesi sähköisesti julkaisua varten.
Ethän käytä nimimerkkiä, sillä kilpailuun osallistutaan omalla nimellä. Demarinuorten liittohallituksen jäsenillä tai Demarinuorten työntekijöillä ei ole osallistumisoikeutta. Kirjoituskilpailun yläikäraja on 29 vuotta.
Lähetä tekstisi 30.11.2007 mennessä osoitteeseen: Sosialidemokraattiset Nuoret ry, Saariniemenkatu 6, 00530 Helsinki. Kuoreen merkintä "kirjoituskilpailu".
Lisätietoja tuomariston sihteeriltä Juhana Harjulta, juhana.harju(at)utu.fi."!"
Kuulostaa lupaavalta! Ja kaikki vain kirjoittamaan, ehkä itsekin innostun :D
8.16.2007
Blatta orientalis??
Tänään, eli torstai 16.08.-07 päiväni pelästi pieni ötökkä. Ai kuinka? No aloitetaanpa alusta.
Tiistaina samaa viikkoa kävin henkilöstövuokrausfirmassa, Profficessa pyytämään työtodistuksia työvoimatoimistoa varten. Samalla avasin työnhakuni samaisessa yhtiössä. Vähän sen jälkeen kun olin lähtenyt minulle soitettiin, oli haettu työntekijöitä kontinpurkukeikalle Kauppahuone Harjun tiloihin Lakalaivaan. Vastasin kyllä, vaikka minulla oli äärimmäisen huonoja kokemuksia samoista hommista, rahasta kun oli puute.
Työ alkoi kahdeksalta aamulla, ja kesti 4 tuntia, eli loppujen lopuksi käteen ei jäänyt käytännössä yhtään mitään. Purimme kaksi rekan kuormaa kiinalaisista työstölaitteista, akkulatureista yms. tavarasta.
Viimeistä rekkaa ja viimeisiä laatikoita tyhjentäessämme työparini huomasi liikettä nurkassa. Hän huomautti heti, että laatikoiden takana on iso torakka. No itsehän mielenkiinnolla jäin odottamaan mitä sieltä paljastuisi. Alinta laatikkoa nostaessamme sen alta juoksi tämä: http://content.answers.com/main/content/wp/en/thumb/e/e8/200px-Blattellaasahina.jpg
Nyt sittemmin teki mieleni ottaa selvää, että mikä elukka oli kyseessä. Itse lähdin sillä oletuksella, että kyseessä on Blatta Orientalis sillä se sopi kooltaan kuvauksiin.
Mutta jokin häiritsi. Nimittäin kyseinen elukka ei ollut musta, vaan punainen, eikä juovikas, vaan sillä oli selässä isot siivet. Onneksi eräs meistä sai sen tapettua ennen kuin se lensi tiehensä. Mikäli ymmärsin oikein, Suomen luontoon ei saisi päästää vieraita hyönteisiä sillä se saattaa järkyttää ekologista tasapainoa. Jne. Jne.
Eli torakka oli n. 4 cm pitkä. Ei mikään kaunis katsottava. Itse en sitä suostunut tallomaan. Itse asiassa kooltaan se muistutti eniten amerikkalaista torakkaa
Mutta sehän olisi silkka mahdottomuus.
Työnantajani sanoi, ettei ole ikinä nähnyt mitään elävää konteissa, ja hyvin ymmärrettävää se onkin; kontti pakattiin Kiinassa (tästä todisteena kiinalaiset asiakirjat), josta se sitten kuljetettiin laivaan. Laiva Kiinasta Suomeen purjehtii Intian valtameren kautta kiertäen sitten Hyväntoivonniemen Etelä-Afrikassa, jossa on talvi tällä hetkellä. Siitä se kulki Afrikan länsirannikkoa kiertäen Espanjan niemimaan ja jatkaen matkaansa välimerelle. Lopulta se saapui siis Tampereelle, koskemattomana. Kaiken kaikkiaan tämä matka kesti kuukauden. Sinä aikana torakka koki hyvin kuumia ja hyvin kylmiä olosuhteita, mutta jotenkin se selvisi. Sen lisäksi se oli poikkeuksellisen suuri ollakseen joku muu kuin Amerikan torakka Periplaneta Americana, mikä olisi myös silkka mahdottomuus, ellei se olisi ensin matkannut Jenkeistä Kiinaan ja sieltä Suomeen. Paska mäihä hienon reissun päätteeksi sanoisin jopa. Kuolla nyt kengänpohjaan.
Samoihin aikoihin ajoi joku autoilija toisen perään läheisessä risteyksessä. Peräänajettu poistui paikalta viimeiseksi kohti vahingonarviointia ruotsalaisin rekisteriottein.
Tiistaina samaa viikkoa kävin henkilöstövuokrausfirmassa, Profficessa pyytämään työtodistuksia työvoimatoimistoa varten. Samalla avasin työnhakuni samaisessa yhtiössä. Vähän sen jälkeen kun olin lähtenyt minulle soitettiin, oli haettu työntekijöitä kontinpurkukeikalle Kauppahuone Harjun tiloihin Lakalaivaan. Vastasin kyllä, vaikka minulla oli äärimmäisen huonoja kokemuksia samoista hommista, rahasta kun oli puute.
Työ alkoi kahdeksalta aamulla, ja kesti 4 tuntia, eli loppujen lopuksi käteen ei jäänyt käytännössä yhtään mitään. Purimme kaksi rekan kuormaa kiinalaisista työstölaitteista, akkulatureista yms. tavarasta.
Viimeistä rekkaa ja viimeisiä laatikoita tyhjentäessämme työparini huomasi liikettä nurkassa. Hän huomautti heti, että laatikoiden takana on iso torakka. No itsehän mielenkiinnolla jäin odottamaan mitä sieltä paljastuisi. Alinta laatikkoa nostaessamme sen alta juoksi tämä: http://content.answers.com/main/content/wp/en/thumb/e/e8/200px-Blattellaasahina.jpg
Nyt sittemmin teki mieleni ottaa selvää, että mikä elukka oli kyseessä. Itse lähdin sillä oletuksella, että kyseessä on Blatta Orientalis sillä se sopi kooltaan kuvauksiin.
Mutta jokin häiritsi. Nimittäin kyseinen elukka ei ollut musta, vaan punainen, eikä juovikas, vaan sillä oli selässä isot siivet. Onneksi eräs meistä sai sen tapettua ennen kuin se lensi tiehensä. Mikäli ymmärsin oikein, Suomen luontoon ei saisi päästää vieraita hyönteisiä sillä se saattaa järkyttää ekologista tasapainoa. Jne. Jne.
Eli torakka oli n. 4 cm pitkä. Ei mikään kaunis katsottava. Itse en sitä suostunut tallomaan. Itse asiassa kooltaan se muistutti eniten amerikkalaista torakkaa
Mutta sehän olisi silkka mahdottomuus.
Työnantajani sanoi, ettei ole ikinä nähnyt mitään elävää konteissa, ja hyvin ymmärrettävää se onkin; kontti pakattiin Kiinassa (tästä todisteena kiinalaiset asiakirjat), josta se sitten kuljetettiin laivaan. Laiva Kiinasta Suomeen purjehtii Intian valtameren kautta kiertäen sitten Hyväntoivonniemen Etelä-Afrikassa, jossa on talvi tällä hetkellä. Siitä se kulki Afrikan länsirannikkoa kiertäen Espanjan niemimaan ja jatkaen matkaansa välimerelle. Lopulta se saapui siis Tampereelle, koskemattomana. Kaiken kaikkiaan tämä matka kesti kuukauden. Sinä aikana torakka koki hyvin kuumia ja hyvin kylmiä olosuhteita, mutta jotenkin se selvisi. Sen lisäksi se oli poikkeuksellisen suuri ollakseen joku muu kuin Amerikan torakka Periplaneta Americana, mikä olisi myös silkka mahdottomuus, ellei se olisi ensin matkannut Jenkeistä Kiinaan ja sieltä Suomeen. Paska mäihä hienon reissun päätteeksi sanoisin jopa. Kuolla nyt kengänpohjaan.
Samoihin aikoihin ajoi joku autoilija toisen perään läheisessä risteyksessä. Peräänajettu poistui paikalta viimeiseksi kohti vahingonarviointia ruotsalaisin rekisteriottein.
8.13.2007
eli armeija-aika onkin sitten ohi
Niin moni ihmettelee, että kuinkas näin. No, tarkoituksenihan oli mennä asepalvelukseen puoleksi vuodeksi, sillä varauksella, että johtajakoulutukseen eli aliupseerikouluun joutuessani vaihtaisin siviilipalvelukseen. Tämä taloudellisista syistä, ja siitä johdosta, että yksityiselämäni ei anna sijaa äärimmäiselle poissaololle jota harjoitimme Parolannummen rangaistusvankilassa Panssari-ilmatorjuntapatterin osastolla.
Kuukauden jaksoin. Yritin kirjoittaa päiväkirjaa, jota sitten jakaisin teidän kanssanne, päivittäin, eli siis julkaisisin viikonloppulomilla useamman tekstin. Tämä osoittautui mahdottomaksi lähinnä kahdesta syystä. En ehtinyt kirjoittaa, enkä päivän päätteeksi halunnut käydä enää läpi kaikkea sitä paskaa mitä tapahtui, ja toiseks siitä syystä, että se mitä kirjoitin jäi käteeni sillä nettiyhteyteni oli poikki kuukauden ajan.
Sanotaan, että kahdessa kuukaudessa eli alokasaikana ei opi armeijasta mitään. Toisaalta vuoden rangaistusvangit sanovat, että puolessa vuodessa ei tiedä armeijasta sen enempää. Vaikea uskoa sitten, että kukaan tietäisi mitään, mitä nyt kantahenkilökunta, joiden onkin edustettava sitä Suomen tulevaisuuden tärkeintäosa-aluetta. Tämä edellinen huomautus oli täysin sarkastinen. Kaikki tietävät, etteivät kapiaiset ole ystäväni sanoja lainaten "penaalin terävimpiä kyniä". Sitä minäkin pohdin, että kuka oikeasti omistaa elämänsä työlle jolla on tarkoitus mutta ei merkitystä.
No itse huomasin pian, että ennakkoasenteeni osoittautuivat tosiksi. Vieläkin mietin miten tietylle alueelle kasautunut joukko pystyy olemaan aina vihaisia ja epäkohteliaita. Harvoin tuli kuunneltua kenenkään puhetta, ja vain siitä syystä, että kaikki huusivat naama punaisena. No voi kuvitella kuinka paljon huvia se herättää kuulijoissa. Mutta ilmeisesti on todettu, että kova ääni herättää auktoriteettia. Huusihan Hitlerkin. Jopa vapaaehtoishenkilökunta, jotka eivät siis olleet millään lailla sidoksissa maanpuolustustoimintaan haukkuivat kaikkia ja huusivat. Kerran tahi kaksi joku sanoi jotain normaalilla äänellä, ja heti oli kaikilla mukavampaa.
Mutta tosiasiahan on, että armeijan täytyykin tukahduttaa ihmisen omanarvontunto; tavoite on, että koko joukko ihmisiä esiintyisi homogeenisenä massana. Jos joku ihminen olisi yksilö, ei sitä voisi lähettää tapettavaksi, ja sehän on armeijan pohjimmainen tarkoitus. Ajatellaanpa: kuka olisi valmis lähtemään sotaan, jos tuntisi vihollisensa niin hyvin että pystyisi erottamaan miehet/naiset toisistaan? Moni ei haluaisi tappaa ihmistä. Mutta kun kyseessä ei ole ihminen, vaan vihollinen, on asennoituminen helpompaa. Sama pätee joukkojen lähettämiseen. Meinasin kysyä yliluutnantiltamme, että olisiko hän oikeasti valmis lähettämään tuhansia miehiä kuolemaan samalla kun hän itse latkisi kahvia toimistossa. Tämä hänen asiaankuulumattoman vitsailunsa jälkeen. Mutta tulin siihen tulokseen, että kyseessä ei ole operaatio jossa lähetetään miehiä sitaan, vaan jossa lähetetään joukko sotaan. Tehdään siis ero "joukkueen" ja "ihmisen" välillä. Sen on sitä nationalismin tuntua hyvät herrat.
Siinä ensimmäisiä syitä, jotka saivat minut punnitsemaan arvojani. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, etten halua katsoa toista ihmistä muuna kuin yksilönä. Selvä, sanotaan vaikka, että joskus puhumme kansalaisuuksista, kuten ruotsalaisista tai venäläisistä joukkoina, mutta tämä ei sulje pois sitä, että käsite ruotsalainen voidaan aina tarkentaa yksilöön. Armeijakulttuuri opettaa ihmiset pois tästä. Jokaisesta joka pitää itseään samalla suomalaisena, tamperelaisena, hervantalaisena, palvelualan ammattilaisena, sukunimen ja etunimeen sidonnaisena lähestulkoon pakotetaan pitämään itseään vain suomalaisena, näin tiivistäen ahdasmielisyyttä. Tämä on ainut keino miten kyseinen instituutio voisi toimia.
Toisekseen, huomasin 4 viikon aikana, että 15 euron puhelinlaskuni oli noussut 75e:n koska en päässyt maksamaan/lykkäämään sitä. Tästä sain ilokseni kuulla että se oli oma vikani. Vuokrani onneksi maksettiin, vaikka karhun olin jo saanut, siksipä ensi kuun vuokrassani on 50e ylimääräistä. vuokra päiviltä 1-9.7 ja viivästyskorot. Katsoin parhaaksi tulla kotiin ja setviä nämä ongelmat. 3,80e on säälittävä summa, ja senkin vuokran minkä olen velkaa saisin maksettua vasta kuukauden sisään, ottaen huomioon, että söisin välillä viikonloppuisin. Nythän olen sitten jo toista päivää pystyssä pelkällä kaurapuurolla, mutta se vain kasvattaa, eikö niin. Kaikki mikä ei tapa... Toisaalta sitten lopettaessani olisin ollut tyhjän päällä ottaen huomioon, että 6kk:n päivärahat riittävät melkein 2 kuukauden vuokraan, jos ne säästää täysin. Ja minullakin on hyvin alhainen vuokra.
Samalla sain kuulla, että koska tulin armeijaan, mutta aioin siirtyä siviilipalvelukseen, ovat arvoni naiivit ja teköpyhät. Tämä sanasta sanaan. Että jos ei "kestä" armeijaa, mutta kuitenkin aloitti sen, ei ole oikeita arvoja. Yksinkertaisesti kysyin takaisin, että onko todella niin, että vain ihmiset joilla on selvät ja vahvat arvot menevät siviilipalvelukseen, ja muut kuuluvat armeijaan. Vastaus oli, että 80% nuorista halusi armeijaan. No voin kokemuksesta sanoa, että en tavannut ketään joka olisi ollut siviilipalveluksessa sikäli kun se olisi ollut YK:n ja Euroopan Neuvoston lakien ja asetusten mukaisesti ihmisoikeuksia toteuttava, eli 6kk pitkä. Perustelut tälle olivat: siviilipalvelusmies tekee töitä 8h per päivä, armeijassa ollaan kokoajan, joten sen kuuluukin olla lyhyempi.
Siviilipalveluksen varusmiespalvelukseen nähden syrjivänä pidetty kesto ja järjestelyt ovat jo pitkään olleet kiistan aiheena. Usean kansainvälisen ihmisoikeuselimen, kuten YK:n ihmisoikeuskomitean, kannan mukaan nykyinen 13 kuukauden palvelusaika on rangaistuksenomaisen pitkä varusmiespalvelukseen verrattuna, ja siten ristiriidassa yleisesti demokraattisissa maissa tunnustetun ihmisoikeuden kieltäytyä aseista kanssa. Siviilipalveluksen pituus (395 vrk) on yli kaksi kertaa niin pitkä kuin varusmiesten yleisin palvelusaika, yli puolitoistakertainen keskimääräiseen asepalvelusaikaan nähden ja noin kuukauden pidempi kuin pisin armeijan palvelusaika. Vuonna 1998 toteutettujen kahdeksan kuukauden varusmiespalvelusajan lyhennyksen ja 11 kuukauden palveluksen pidennyksen jälkeen koskemattomaksi jäänyt siviilipalveluksen kesto on johtanut siviilipalvelusvelvollisia syrjivään tilanteeseen...
...[6] antoi 4.11.2004 Suomelle lausunnon kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Ihmisoikeuskomitean tehtävä on valvoa Suomea sitovan YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista. Komitea vaati Suomea sopimuksen perusteella tunnustamaan aseistakieltäytymisoikeuden myös sodan aikana, lyhentämään tällä hetkellä syrjivää siviilipalvelusaikaa sekä laajentamaan palveluksesta rauhan aikana vapautettujen Jehovan todistajia suosituimmuuskohtelua koskemaan myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä.
Euroopan neuvoston Sosiaalisten oikeuksien komitea kiinnitti vuonna 2004 huomiota siviilipalveluksen kohtuuttomaan keston. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu moitti Suomea aseistakieltäytyjien kohtelusta jo 4.-7.6.2001 antamassaan raportissa. Amnesty International katsoo nykyisen siviilipalveluksen pituuden olevan rangaistuksenomainen ja syrjivä ja on tunnustanut vuodesta 1999 lähtien siviilipalveluksesta kieltäytyvät totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi.
tämä seuraavasta jos sattuu kiinnostamaan.
Ja sitäpäitsi, onhan Mikko Alatalokin sivarimies :D
Kuukauden jaksoin. Yritin kirjoittaa päiväkirjaa, jota sitten jakaisin teidän kanssanne, päivittäin, eli siis julkaisisin viikonloppulomilla useamman tekstin. Tämä osoittautui mahdottomaksi lähinnä kahdesta syystä. En ehtinyt kirjoittaa, enkä päivän päätteeksi halunnut käydä enää läpi kaikkea sitä paskaa mitä tapahtui, ja toiseks siitä syystä, että se mitä kirjoitin jäi käteeni sillä nettiyhteyteni oli poikki kuukauden ajan.
Sanotaan, että kahdessa kuukaudessa eli alokasaikana ei opi armeijasta mitään. Toisaalta vuoden rangaistusvangit sanovat, että puolessa vuodessa ei tiedä armeijasta sen enempää. Vaikea uskoa sitten, että kukaan tietäisi mitään, mitä nyt kantahenkilökunta, joiden onkin edustettava sitä Suomen tulevaisuuden tärkeintäosa-aluetta. Tämä edellinen huomautus oli täysin sarkastinen. Kaikki tietävät, etteivät kapiaiset ole ystäväni sanoja lainaten "penaalin terävimpiä kyniä". Sitä minäkin pohdin, että kuka oikeasti omistaa elämänsä työlle jolla on tarkoitus mutta ei merkitystä.
No itse huomasin pian, että ennakkoasenteeni osoittautuivat tosiksi. Vieläkin mietin miten tietylle alueelle kasautunut joukko pystyy olemaan aina vihaisia ja epäkohteliaita. Harvoin tuli kuunneltua kenenkään puhetta, ja vain siitä syystä, että kaikki huusivat naama punaisena. No voi kuvitella kuinka paljon huvia se herättää kuulijoissa. Mutta ilmeisesti on todettu, että kova ääni herättää auktoriteettia. Huusihan Hitlerkin. Jopa vapaaehtoishenkilökunta, jotka eivät siis olleet millään lailla sidoksissa maanpuolustustoimintaan haukkuivat kaikkia ja huusivat. Kerran tahi kaksi joku sanoi jotain normaalilla äänellä, ja heti oli kaikilla mukavampaa.
Mutta tosiasiahan on, että armeijan täytyykin tukahduttaa ihmisen omanarvontunto; tavoite on, että koko joukko ihmisiä esiintyisi homogeenisenä massana. Jos joku ihminen olisi yksilö, ei sitä voisi lähettää tapettavaksi, ja sehän on armeijan pohjimmainen tarkoitus. Ajatellaanpa: kuka olisi valmis lähtemään sotaan, jos tuntisi vihollisensa niin hyvin että pystyisi erottamaan miehet/naiset toisistaan? Moni ei haluaisi tappaa ihmistä. Mutta kun kyseessä ei ole ihminen, vaan vihollinen, on asennoituminen helpompaa. Sama pätee joukkojen lähettämiseen. Meinasin kysyä yliluutnantiltamme, että olisiko hän oikeasti valmis lähettämään tuhansia miehiä kuolemaan samalla kun hän itse latkisi kahvia toimistossa. Tämä hänen asiaankuulumattoman vitsailunsa jälkeen. Mutta tulin siihen tulokseen, että kyseessä ei ole operaatio jossa lähetetään miehiä sitaan, vaan jossa lähetetään joukko sotaan. Tehdään siis ero "joukkueen" ja "ihmisen" välillä. Sen on sitä nationalismin tuntua hyvät herrat.
Siinä ensimmäisiä syitä, jotka saivat minut punnitsemaan arvojani. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, etten halua katsoa toista ihmistä muuna kuin yksilönä. Selvä, sanotaan vaikka, että joskus puhumme kansalaisuuksista, kuten ruotsalaisista tai venäläisistä joukkoina, mutta tämä ei sulje pois sitä, että käsite ruotsalainen voidaan aina tarkentaa yksilöön. Armeijakulttuuri opettaa ihmiset pois tästä. Jokaisesta joka pitää itseään samalla suomalaisena, tamperelaisena, hervantalaisena, palvelualan ammattilaisena, sukunimen ja etunimeen sidonnaisena lähestulkoon pakotetaan pitämään itseään vain suomalaisena, näin tiivistäen ahdasmielisyyttä. Tämä on ainut keino miten kyseinen instituutio voisi toimia.
Toisekseen, huomasin 4 viikon aikana, että 15 euron puhelinlaskuni oli noussut 75e:n koska en päässyt maksamaan/lykkäämään sitä. Tästä sain ilokseni kuulla että se oli oma vikani. Vuokrani onneksi maksettiin, vaikka karhun olin jo saanut, siksipä ensi kuun vuokrassani on 50e ylimääräistä. vuokra päiviltä 1-9.7 ja viivästyskorot. Katsoin parhaaksi tulla kotiin ja setviä nämä ongelmat. 3,80e on säälittävä summa, ja senkin vuokran minkä olen velkaa saisin maksettua vasta kuukauden sisään, ottaen huomioon, että söisin välillä viikonloppuisin. Nythän olen sitten jo toista päivää pystyssä pelkällä kaurapuurolla, mutta se vain kasvattaa, eikö niin. Kaikki mikä ei tapa... Toisaalta sitten lopettaessani olisin ollut tyhjän päällä ottaen huomioon, että 6kk:n päivärahat riittävät melkein 2 kuukauden vuokraan, jos ne säästää täysin. Ja minullakin on hyvin alhainen vuokra.
Samalla sain kuulla, että koska tulin armeijaan, mutta aioin siirtyä siviilipalvelukseen, ovat arvoni naiivit ja teköpyhät. Tämä sanasta sanaan. Että jos ei "kestä" armeijaa, mutta kuitenkin aloitti sen, ei ole oikeita arvoja. Yksinkertaisesti kysyin takaisin, että onko todella niin, että vain ihmiset joilla on selvät ja vahvat arvot menevät siviilipalvelukseen, ja muut kuuluvat armeijaan. Vastaus oli, että 80% nuorista halusi armeijaan. No voin kokemuksesta sanoa, että en tavannut ketään joka olisi ollut siviilipalveluksessa sikäli kun se olisi ollut YK:n ja Euroopan Neuvoston lakien ja asetusten mukaisesti ihmisoikeuksia toteuttava, eli 6kk pitkä. Perustelut tälle olivat: siviilipalvelusmies tekee töitä 8h per päivä, armeijassa ollaan kokoajan, joten sen kuuluukin olla lyhyempi.
Siviilipalveluksen varusmiespalvelukseen nähden syrjivänä pidetty kesto ja järjestelyt ovat jo pitkään olleet kiistan aiheena. Usean kansainvälisen ihmisoikeuselimen, kuten YK:n ihmisoikeuskomitean, kannan mukaan nykyinen 13 kuukauden palvelusaika on rangaistuksenomaisen pitkä varusmiespalvelukseen verrattuna, ja siten ristiriidassa yleisesti demokraattisissa maissa tunnustetun ihmisoikeuden kieltäytyä aseista kanssa. Siviilipalveluksen pituus (395 vrk) on yli kaksi kertaa niin pitkä kuin varusmiesten yleisin palvelusaika, yli puolitoistakertainen keskimääräiseen asepalvelusaikaan nähden ja noin kuukauden pidempi kuin pisin armeijan palvelusaika. Vuonna 1998 toteutettujen kahdeksan kuukauden varusmiespalvelusajan lyhennyksen ja 11 kuukauden palveluksen pidennyksen jälkeen koskemattomaksi jäänyt siviilipalveluksen kesto on johtanut siviilipalvelusvelvollisia syrjivään tilanteeseen...
...[6] antoi 4.11.2004 Suomelle lausunnon kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Ihmisoikeuskomitean tehtävä on valvoa Suomea sitovan YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista. Komitea vaati Suomea sopimuksen perusteella tunnustamaan aseistakieltäytymisoikeuden myös sodan aikana, lyhentämään tällä hetkellä syrjivää siviilipalvelusaikaa sekä laajentamaan palveluksesta rauhan aikana vapautettujen Jehovan todistajia suosituimmuuskohtelua koskemaan myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä.
Euroopan neuvoston Sosiaalisten oikeuksien komitea kiinnitti vuonna 2004 huomiota siviilipalveluksen kohtuuttomaan keston. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu moitti Suomea aseistakieltäytyjien kohtelusta jo 4.-7.6.2001 antamassaan raportissa. Amnesty International katsoo nykyisen siviilipalveluksen pituuden olevan rangaistuksenomainen ja syrjivä ja on tunnustanut vuodesta 1999 lähtien siviilipalveluksesta kieltäytyvät totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi.
tämä seuraavasta jos sattuu kiinnostamaan.
Ja sitäpäitsi, onhan Mikko Alatalokin sivarimies :D
6.12.2007
Demarinuoret: Älä lyö lyötyä
Laitan tässä kaikille huomionarvoisen asian esille. Kannattaa lukea vaikka vihaisittekin minua!
Demarinuorten kesäkampanja ”Älä lyö lyötyä” vaatii aktiivisempia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Demarinuoret keräävät kesän aikana nimiä adressiin, joka luovutetaan kampanjan päätteeksi maan hallitukselle.
Noin 1,3 miljardia ihmistä elää alle eurolla päivässä. Puolet ihmiskunnasta, 3 miljardia ihmistä, elää alle kahdella eurolla. 800 miljoonaa ihmistä maailmassa elää aliravittuina. Valtaosa näistä ihmisistä asuu Afrikassa. Demarinuoret haluaa kampanjallaan muistuttaa, että ilmastonmuutoksen seuraukset osuvat pahiten juuri Afrikkaan, joka on jo ennestään maanosista kaikkein köyhin. Ilman toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi heikennämme entisestään niiden asemaa, joilla menee jo huonosti – lyömme lyötyä.
Demarinuoret vaatii, että Suomen kehityspolitiikka huomioi ilmastonmuutoksen ja auttaa kehitysmaita jo nyt ekotehokkaan ja ympäristöystävällisen teknologian käyttöönotossa.
Lisätietoja kampanjasta löytyy osoitteesta www.demarinuoret.fi
Adressin voi allekirjoittaa erilaisten kesätapahtumien lisäksi osoitteessa http://www.adressit.com/torju_ilmastonmuutos
Demarinuorten kesäkampanja ”Älä lyö lyötyä” vaatii aktiivisempia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Demarinuoret keräävät kesän aikana nimiä adressiin, joka luovutetaan kampanjan päätteeksi maan hallitukselle.
Noin 1,3 miljardia ihmistä elää alle eurolla päivässä. Puolet ihmiskunnasta, 3 miljardia ihmistä, elää alle kahdella eurolla. 800 miljoonaa ihmistä maailmassa elää aliravittuina. Valtaosa näistä ihmisistä asuu Afrikassa. Demarinuoret haluaa kampanjallaan muistuttaa, että ilmastonmuutoksen seuraukset osuvat pahiten juuri Afrikkaan, joka on jo ennestään maanosista kaikkein köyhin. Ilman toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi heikennämme entisestään niiden asemaa, joilla menee jo huonosti – lyömme lyötyä.
Demarinuoret vaatii, että Suomen kehityspolitiikka huomioi ilmastonmuutoksen ja auttaa kehitysmaita jo nyt ekotehokkaan ja ympäristöystävällisen teknologian käyttöönotossa.
Lisätietoja kampanjasta löytyy osoitteesta www.demarinuoret.fi
Adressin voi allekirjoittaa erilaisten kesätapahtumien lisäksi osoitteessa http://www.adressit.com/torju_ilmastonmuutos
5.30.2007
Julkisesta liikenteestä
Kirjoitin tässä taannoin paikalliseen Aamulehteen Valtion Rautateiden tilasta varsin aggressiivisen kirjoituksen. Ajattelin, että jotakuta saattaisi kiinnostaa. Nyt tuntuu, että voisin kirjoittaa uudestaan, tällä kertaa vähän paikallisemmassa mielessä, näin tamperelaisena. Nimittäin kaupungin liikennelaitoksesta ja liikenneratkaisuista ja niiden tulevaisuudesta.
Kirjoitin VR:n Pendolino-hankinnoista. Siitä kuinka matka jota olen nyt 5 vuotta kulkenut enemmän kuin usein, eli Tampere-Jämsä(puolimatkassa J-kylään) on muuttunut vähemmän ja vähemmän matkustajaystävälliseksi. Niin mitä tämä tarkoittaa? Noh, lähestytäänpä tältä kannalta: Matka pikajunalla Tampereelta Jämsään kestää jotakuinkin tasan tunnin. Matka Inter-city junalla Tampereelta Jämsään kestää jotakuinkin tasan tunnin. Viime vuoden (2006) puolella VR siirtyi Pendolino aikaan. Eli ratakiskot väliltä Jyväskylä-Tampere korjattiin. Tämä mahdollisti uusien junien käyttöönoton myös tällä välillä. Sama tapahtui ympäri Suomea. Itse sain tämän katkerasti tuta.
Olin nimittäin eräänä sunnuntaina matkalla takaisin Tampereelle, kun laitoin korttini sisään automaattiin. Syystä, jota en ymmärtänyt, oli suosikkivuoroni yhtäkkiä Pendolino. Ja 2x kalliimpi. Nimittäin opiskelijan lippu pikajunalla on ollut 6,40e, Pendolino taasen ~12,80e. Eli sama kuin pikajuna aikuiselle. No, pakkohan se oli ostaa. Kotiin päästyäni kirjoitin siis vihaisen tekstin siitä kuinka minulta oli ryöstetty mahdollisuus valita, haluanko maksaa kyseenalaisesta mukavuudesta. Asiakkaiden parasta ajatellen, joopajoo. Pendolinon matka Tampereelta Jämsään... Tasan tunnin. Eli parhaimmillaan 5 minuuttia nopeampi. Hyvät ihmiset, leveämmät istuimet, ja enemmän jalkatilaa; Itse ainakin pidän pikajunan tarjoamasta yksityisyydestä, kun jokainen kanssamatkustaja ei näe suoraan pilttuuseeni. Niin mistä helvetistä tässä sitten maksetaan??? Enemmän tämä mietitytti siinä välissä, kun odottelin Tampereen asemalla Helsinkiin jäätynyttä munavaunua, joka loppujen lopuksi oli myöhemmin perillä kuin mitä vastaava pikajuna olisi ollut.
Onneksi VR on tullut jo hiukan vastaan Pen-do-linopolitiikassaan, nimittäin huomaan, että junalippu kyseiselle matkalle maksaa vain sen 10,40e kappale, tämä opiskelijalle. 2 euron vähennys on huomattava, ja mietin jo, että olenkohan arvioinut riistoyhtiön tarkoitusperät täysin väärin. Ostin kuitenkin pikajunaan lipun... 7,40e! Eli siis mitä? Halvempi, hitaampi, huonompi, likaisempi, äänekkäämpi pikajuna, miten se voi yhtäkkiä maksaa enemmän, ja uusi hieno, puhdas, mukava, nopea pendolino vähemmän kuin ennen. Johtuuko tämä siitä, että VR yrittää tuoda näitä lähemmäs toisiaan vai siitä, että he ovat tajunneet kuinka paljon parempia pikajunat oikeasti ovat, sitä en tiedä, mutta naurettava koko ajatus on.
Yritin tässä löytää VR:n sivuilta tietoja Pendolino ajasta. Valtion Rautateiden liikennetiedote vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta: "Aliquam erat volutpat. Nullam mattis, metus ut venenatis sollicitudin, nunc est lobortis turpis, nec malesuada pede urna sed justo. Vivamus in odio. Donec eleifend congue ipsum. Aenean tristique consequat dui. Nulla lectus. Duis pellentesque arcu sed justo. Vestibulum mollis. Proin vestibulum iaculis urna. Integer luctus, ipsum ut ornare egestas, arcu purus malesuada elit, ornare ultrices velit magna id sem."(Suora sitaatti). Pistää miettimään. http://www.vr.fi/heo/liikennetilanne/fliikennetiedotteet.htm
Laskin tässä oikein mielessäni ja paperilla, että kuinka paljon maksaa aikuisen ihmisen matka Tampreelta Helsinkiin. Aikuinen maksaa täyden hinnan. Matkaa on noin 200km. Junalippu suosikillamme Pendolinolla, joita onkin jo 50% vuoroista maksaa aikuiselle 30,90e. Ajatelkaa. 30,90e. Ja oletetaan että vaihtoehto olisi ajaa omalla autolla, joka kuluttaa noin 7l/100km. 200km tekee siis 14 litraa. 14l x 1,37e = 19,18 euroa! Hetkinen? 30,90 vai 19,18? Siinä on ajateltavaa kaikille. Menisikö sitä Helsinkiin mukavalla junalla vai omalla autolla, olettaen että juna on tuntia aiemmin perillä. Kuka maksaa 10e enemmän yhdestä tunnista? Nyt unohtuu ihan täysin joukkoliikenteen ideologia. Jokin mättää selvästi, jos on oikeasti halvempaa päössäytellä hiilidioksidipilviä ilmaan 2 tunnin ajan, kuin ympäristöystävällisempi keino. VR kaivaa tässä hautaa itselleen ja ympäristölle. Ei joukkoliikenteen ole tarkoitus tukea yksityisautoilua. En näe tässä yhtään mitään järkeä. Eihän junia selvästi kannata käyttää jossei ole ympäristöintoilija tai autoton, kuten minä molempia. Niin vielä kerran, mitä helvettiä tässä oikein haetaan?
Noh, samalla keuhkoan kaupunkiliikenteestä. Uusin projekti joka odottaa toteutumistaan on Tampellan alueen tunneli. Koko konseptin kuva on yksinkertaisesti tämä: Tampere kärsii ruuhkista. Kaupunki on päättänyt rakentaa 4 kaistaisen tunnelin strategiseen kohtaan ohjatakseen liikenteen maan alle. Tunnelin rakennus maksaa 120 miljoonaa euroa. Tämä on yhtä paljon kuin Tampereen länsipuolelta kiertävän moottoritien toinen vaihe maksoi.
Tie johon tunneli rakennetaan on valtion omistama, eli budjettiin voidaan laskea 33% vähennys... 80 miljoonaa. Tässä vaiheessa YIT saapuu kuvaan. Oikeuksilla tunnelin päällisiin rantatontteihin, kaupunki saa YIT:n maksamaan 75% jäljelle jäävästä summasta, eli Tampereelle jää kaupunkina maksettavaksi noin 20 miljoonaa. Ei huono diili vai kuinka? Onpas.
Aloitetaan yksinkertaisesti. Millä kielellä maan alla oleva tie tarkoittaa vähemmän liikennöityä tietä? Jos samat kaistat ovat maan alla, vetävätkö ne paremmin? Ja toinen koukku. YIT on suunnitellut rakentavansa vanhaa kaavaa käyttäen kauniin rantamaiseman täyteen kerrostaloja. Ai mitä vanhaa kaavaa. Jokin aika sitten Näsijärven rantaan nuosi hienoja uusia asuntoja myyntiin, rantatontilla ja järvimaisemalla, ja kuten asiaan kuuluu kovalla hinnalla. Kun nämä talot oli asutettu, rakennettiin talojen ja rannen väliin toinen rivi kerrostaloja, sulkien näin näköyhteyden järvelle, ja laskien vanhempien talojen arvoa huomattavasti. Noh, sama toistunee epäilemättä Tampellan alueella. Ja millä tavalla, ruuhkan poiston verukkeella! Ja sitten haluaisin kysyä herralta por-por-pormestarilta, että miten onkaan mahdollista, että tuomalla tien viereen tuhansia uusia autoilijoita, voitaisiin saada ruuhkat pois? Minulta menee yli hilseen.
Eli, tiet siirretään maan alle. Kaunis ranta pilataan. Tunneliin tuodaan lisää autoja, ja kaikki maksavat itsensä kipeiksi. Ymmärrettävä konsepti? Sokerina pohjalla, suurimman menoerän kaivamisessa aiheuttaa Tammerkoski, jonka ali sen on tarkoitus sukeltaa. ehkä tarkoitus onkin poistaa autoilijat kuten oma mummoni. Hän kun sanoi, että jos sinne tulee tunneli, minä en ainakaan sinne uskalla ajaa. No ihan hyvä syy pelätä. Ruuhkaan pimeään pakokaasujen sekaan seisomaan, ei ehkä paras tapa viettää vapaa-aikansa.
Itse kallistuisin tässä toverikunnanvaltuutettu Lepistön kantaan, että poistettaisiin TKL:n maksut täysin. Sillä jokainen ihminen maksaa jo kunnallisveroa, joka kustantaa suurimman osan linja-autoliikenteestä. Tähän mukaan sitten mitätön maksu. Mutta ajatelkaapa, jos linja-autoliikenne olisi ilmaista. Tämä vaatisi paljon pienemmän budjetin kuin kaikki kaistavedokset ja tunnelinkuvatukset. Sillä varauksella, että ihmiset tosiaan vaihtaisivat julkiseen. Ja miksipä eivät, tarkoitushan onkin tukea joukkoliikennettä, ja näin suojella luontoa, sekä samalla helpottaa arkipäivän toimia. Ja jokainen meistä maksaa jo bussiliikenteestä vaikkei sitä käytäkään.
Kirjoitin VR:n Pendolino-hankinnoista. Siitä kuinka matka jota olen nyt 5 vuotta kulkenut enemmän kuin usein, eli Tampere-Jämsä(puolimatkassa J-kylään) on muuttunut vähemmän ja vähemmän matkustajaystävälliseksi. Niin mitä tämä tarkoittaa? Noh, lähestytäänpä tältä kannalta: Matka pikajunalla Tampereelta Jämsään kestää jotakuinkin tasan tunnin. Matka Inter-city junalla Tampereelta Jämsään kestää jotakuinkin tasan tunnin. Viime vuoden (2006) puolella VR siirtyi Pendolino aikaan. Eli ratakiskot väliltä Jyväskylä-Tampere korjattiin. Tämä mahdollisti uusien junien käyttöönoton myös tällä välillä. Sama tapahtui ympäri Suomea. Itse sain tämän katkerasti tuta.
Olin nimittäin eräänä sunnuntaina matkalla takaisin Tampereelle, kun laitoin korttini sisään automaattiin. Syystä, jota en ymmärtänyt, oli suosikkivuoroni yhtäkkiä Pendolino. Ja 2x kalliimpi. Nimittäin opiskelijan lippu pikajunalla on ollut 6,40e, Pendolino taasen ~12,80e. Eli sama kuin pikajuna aikuiselle. No, pakkohan se oli ostaa. Kotiin päästyäni kirjoitin siis vihaisen tekstin siitä kuinka minulta oli ryöstetty mahdollisuus valita, haluanko maksaa kyseenalaisesta mukavuudesta. Asiakkaiden parasta ajatellen, joopajoo. Pendolinon matka Tampereelta Jämsään... Tasan tunnin. Eli parhaimmillaan 5 minuuttia nopeampi. Hyvät ihmiset, leveämmät istuimet, ja enemmän jalkatilaa; Itse ainakin pidän pikajunan tarjoamasta yksityisyydestä, kun jokainen kanssamatkustaja ei näe suoraan pilttuuseeni. Niin mistä helvetistä tässä sitten maksetaan??? Enemmän tämä mietitytti siinä välissä, kun odottelin Tampereen asemalla Helsinkiin jäätynyttä munavaunua, joka loppujen lopuksi oli myöhemmin perillä kuin mitä vastaava pikajuna olisi ollut.
Onneksi VR on tullut jo hiukan vastaan Pen-do-linopolitiikassaan, nimittäin huomaan, että junalippu kyseiselle matkalle maksaa vain sen 10,40e kappale, tämä opiskelijalle. 2 euron vähennys on huomattava, ja mietin jo, että olenkohan arvioinut riistoyhtiön tarkoitusperät täysin väärin. Ostin kuitenkin pikajunaan lipun... 7,40e! Eli siis mitä? Halvempi, hitaampi, huonompi, likaisempi, äänekkäämpi pikajuna, miten se voi yhtäkkiä maksaa enemmän, ja uusi hieno, puhdas, mukava, nopea pendolino vähemmän kuin ennen. Johtuuko tämä siitä, että VR yrittää tuoda näitä lähemmäs toisiaan vai siitä, että he ovat tajunneet kuinka paljon parempia pikajunat oikeasti ovat, sitä en tiedä, mutta naurettava koko ajatus on.
Yritin tässä löytää VR:n sivuilta tietoja Pendolino ajasta. Valtion Rautateiden liikennetiedote vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta: "Aliquam erat volutpat. Nullam mattis, metus ut venenatis sollicitudin, nunc est lobortis turpis, nec malesuada pede urna sed justo. Vivamus in odio. Donec eleifend congue ipsum. Aenean tristique consequat dui. Nulla lectus. Duis pellentesque arcu sed justo. Vestibulum mollis. Proin vestibulum iaculis urna. Integer luctus, ipsum ut ornare egestas, arcu purus malesuada elit, ornare ultrices velit magna id sem."(Suora sitaatti). Pistää miettimään. http://www.vr.fi/heo/liikennetilanne/fliikennetiedotteet.htm
Laskin tässä oikein mielessäni ja paperilla, että kuinka paljon maksaa aikuisen ihmisen matka Tampreelta Helsinkiin. Aikuinen maksaa täyden hinnan. Matkaa on noin 200km. Junalippu suosikillamme Pendolinolla, joita onkin jo 50% vuoroista maksaa aikuiselle 30,90e. Ajatelkaa. 30,90e. Ja oletetaan että vaihtoehto olisi ajaa omalla autolla, joka kuluttaa noin 7l/100km. 200km tekee siis 14 litraa. 14l x 1,37e = 19,18 euroa! Hetkinen? 30,90 vai 19,18? Siinä on ajateltavaa kaikille. Menisikö sitä Helsinkiin mukavalla junalla vai omalla autolla, olettaen että juna on tuntia aiemmin perillä. Kuka maksaa 10e enemmän yhdestä tunnista? Nyt unohtuu ihan täysin joukkoliikenteen ideologia. Jokin mättää selvästi, jos on oikeasti halvempaa päössäytellä hiilidioksidipilviä ilmaan 2 tunnin ajan, kuin ympäristöystävällisempi keino. VR kaivaa tässä hautaa itselleen ja ympäristölle. Ei joukkoliikenteen ole tarkoitus tukea yksityisautoilua. En näe tässä yhtään mitään järkeä. Eihän junia selvästi kannata käyttää jossei ole ympäristöintoilija tai autoton, kuten minä molempia. Niin vielä kerran, mitä helvettiä tässä oikein haetaan?
Noh, samalla keuhkoan kaupunkiliikenteestä. Uusin projekti joka odottaa toteutumistaan on Tampellan alueen tunneli. Koko konseptin kuva on yksinkertaisesti tämä: Tampere kärsii ruuhkista. Kaupunki on päättänyt rakentaa 4 kaistaisen tunnelin strategiseen kohtaan ohjatakseen liikenteen maan alle. Tunnelin rakennus maksaa 120 miljoonaa euroa. Tämä on yhtä paljon kuin Tampereen länsipuolelta kiertävän moottoritien toinen vaihe maksoi.
Tie johon tunneli rakennetaan on valtion omistama, eli budjettiin voidaan laskea 33% vähennys... 80 miljoonaa. Tässä vaiheessa YIT saapuu kuvaan. Oikeuksilla tunnelin päällisiin rantatontteihin, kaupunki saa YIT:n maksamaan 75% jäljelle jäävästä summasta, eli Tampereelle jää kaupunkina maksettavaksi noin 20 miljoonaa. Ei huono diili vai kuinka? Onpas.
Aloitetaan yksinkertaisesti. Millä kielellä maan alla oleva tie tarkoittaa vähemmän liikennöityä tietä? Jos samat kaistat ovat maan alla, vetävätkö ne paremmin? Ja toinen koukku. YIT on suunnitellut rakentavansa vanhaa kaavaa käyttäen kauniin rantamaiseman täyteen kerrostaloja. Ai mitä vanhaa kaavaa. Jokin aika sitten Näsijärven rantaan nuosi hienoja uusia asuntoja myyntiin, rantatontilla ja järvimaisemalla, ja kuten asiaan kuuluu kovalla hinnalla. Kun nämä talot oli asutettu, rakennettiin talojen ja rannen väliin toinen rivi kerrostaloja, sulkien näin näköyhteyden järvelle, ja laskien vanhempien talojen arvoa huomattavasti. Noh, sama toistunee epäilemättä Tampellan alueella. Ja millä tavalla, ruuhkan poiston verukkeella! Ja sitten haluaisin kysyä herralta por-por-pormestarilta, että miten onkaan mahdollista, että tuomalla tien viereen tuhansia uusia autoilijoita, voitaisiin saada ruuhkat pois? Minulta menee yli hilseen.
Eli, tiet siirretään maan alle. Kaunis ranta pilataan. Tunneliin tuodaan lisää autoja, ja kaikki maksavat itsensä kipeiksi. Ymmärrettävä konsepti? Sokerina pohjalla, suurimman menoerän kaivamisessa aiheuttaa Tammerkoski, jonka ali sen on tarkoitus sukeltaa. ehkä tarkoitus onkin poistaa autoilijat kuten oma mummoni. Hän kun sanoi, että jos sinne tulee tunneli, minä en ainakaan sinne uskalla ajaa. No ihan hyvä syy pelätä. Ruuhkaan pimeään pakokaasujen sekaan seisomaan, ei ehkä paras tapa viettää vapaa-aikansa.
Itse kallistuisin tässä toverikunnanvaltuutettu Lepistön kantaan, että poistettaisiin TKL:n maksut täysin. Sillä jokainen ihminen maksaa jo kunnallisveroa, joka kustantaa suurimman osan linja-autoliikenteestä. Tähän mukaan sitten mitätön maksu. Mutta ajatelkaapa, jos linja-autoliikenne olisi ilmaista. Tämä vaatisi paljon pienemmän budjetin kuin kaikki kaistavedokset ja tunnelinkuvatukset. Sillä varauksella, että ihmiset tosiaan vaihtaisivat julkiseen. Ja miksipä eivät, tarkoitushan onkin tukea joukkoliikennettä, ja näin suojella luontoa, sekä samalla helpottaa arkipäivän toimia. Ja jokainen meistä maksaa jo bussiliikenteestä vaikkei sitä käytäkään.
5.27.2007
En edes muista milloin viimeksi kirjoitin...
Eli olen tässä nukkunut jonkin aikaa. Periaatteessa mikä on nyt ajankohtaista, niin jätin yliopiston kesken ja keskityn pääsykokeisiin Helsinkiin ja Tampereelle, oikeisiin yliopistoihin. Saa höylääminen jäädä.
Tässä välissä otin vähän eroa arkeen, eli kävin Saksassa IUSYn Equally Diverse -seminaarissa, Demarinuorten puolesta keskustelemassa vähemmistöjen tilasta maailmalla. Tästä kerron myöhemmin. Samalla siskoni palasi Unkarista, joten tuo linkki tuolla yhdistää nyt täyteen päiväkirjaan sieltä. Itse kerron seminaarista kohta, tai vaikka itse asiassa voisin iskeä täyden raportin tänne, eihän tätä kukaan lue, eikä se mikään salaisuus ole. Olen sitä kuitenkin jo jonkin aikaa kirjoitellut.
Samalla haluan avautua Tampereen paikallisliikenteen tilasta, kaupungin edesottamuksista, valtion toiminnasta niin koulutuspolitiikassa kuin liikennejärjestelyissä ja luontoasioissa. Mutta se jääköön huomiseksi, ellen tänään innostu. Vaikea vain innostua tällä hetkellä yhtään mistään, olen nimittäin aika stressin uuvuttama. Yleensä olen rauhallinen, mutta tänään pelkät ongelmat Bloggerin kanssa saivat minut iskemään näppäimistöllä näyttöruutua. Samalla olen valittanut koko päivän, mainoksista, tv-ohjelmista, kulutushysteriasta, julkisesta liikenteestä, neoliberalistisesta markkinataloudesta, kirkon ja valtion suhteesta, armeijasta, mistä vain.
Tosiasia on, että kalenterini on tällä hetkellä erittäin täynnä, sillä olen joutunut sullomaan monia asioita ennen armeijaan lähtöä, joka onkin sitten 8.6 tänä kesänä. Että palveluksestani kirjoitan sitten viikonloppulomilla, toivottavasti se kiinnostaa ketään, heh. Niin aivan, rahat loppu, ja tekemistä joka päivälle, vihaan työtäni. Olen alkanut tässä toivoa että sitä joskus löytäisi työn jossa saa ajatella edes vähän. Eräs tuttu tässä mainitsi aiemmin, että sellainen työ jossa ei tarvitse ajatella on paras mahdollinen ja helppo. No itse keräilin roskia ja leikkasin ruohoa 2 viikkoa tuossa, ja kyllä sen jälkeen teki mieli repiä jalat irti ettei enää tarvitsisi, mutta ymmärtäähän sen, ettei opiskelija saa oikeaa työtä, vain sellaista mitä kuka tahansa pystyy tekemään. Ja kuitenkin, minua odottaa 6kk pesti tekemässä työtä jolla on tarkoitus vaan ei merkitystä, eli sitten täytyykin sulkea kaikki ajatustoiminta pitkäksi aikaa, ja pelkään että minusta tulee aivokuollut kun istun rautatanko kädessä paskat housussa keskellä metsää ja tuijotan oravia.
Sitten vielä pääsykokeet viikon kulutta. Ah ja voih. toivotaan että menee hyvin, pääsisi sitten pois tästä helvetin loukosta jota jotkut sanovat kämpäksi, ei se ainakaan koti ole. ei saatana, haiseva kämppä, lapsia kämppiksinä joista yksi juuri ripusti natsilipun olohuoneen seinälle. Onneksi se on nyt kadonnut, hetken ei kehdannut edes kavereita kutsua sisälle. Mutta ei siinä. Kun armeija loppuu , ei kädessä ole mitään, ja vuokra puskee päälle. Eli täytyy säästää kaikki päivärahat, ja löytää töitä heti kun armeija loppuu, tai muuten ollaan kusessa.
No onhan tässä vielä ihmissuhde asioita päällä, mutta ei varmaankaan ole oikein toiselle osapuolelle täällä niitä selvitellä, että yritän nyt oman pääni selvittää. Mutta huvittava juttu, yleensä on helppoa etc, mutta yhtäkkiä olen raivon partaalla päivästä toiseen. Ja stressin mukana tulee vielä outoja kramppikohtauksia kun olen nukkumassa. Heräilen sen 2-3 kertaa yössä siihen etä jokin ruumiinosa kramppaa pirun kovaa. Yksi yö tuossa koko kroppa kramppasi, ja sattui niin paljon että piti hypätä alas sängyltä. Rikoin siinä varpaani ja onnuin 4 päivää. Sitten viilsin päivällä sormeni auki sipulia kuoriessa, ja en ole voinut soittaa 2 viikkoon kitaraa. Nyt tuli kuitenkin tomieksianto tutulta Bulgariasta, eli soitan kitararaidat hänen levylleen. Siinä onkin sitten kuuntelemista, kunhan se on valmis. Mutta äin äkkiseltään. Jos jotain jäi, ehkä niin on parempi, jatkoa seuraa, uskokaa pois!
Tässä välissä otin vähän eroa arkeen, eli kävin Saksassa IUSYn Equally Diverse -seminaarissa, Demarinuorten puolesta keskustelemassa vähemmistöjen tilasta maailmalla. Tästä kerron myöhemmin. Samalla siskoni palasi Unkarista, joten tuo linkki tuolla yhdistää nyt täyteen päiväkirjaan sieltä. Itse kerron seminaarista kohta, tai vaikka itse asiassa voisin iskeä täyden raportin tänne, eihän tätä kukaan lue, eikä se mikään salaisuus ole. Olen sitä kuitenkin jo jonkin aikaa kirjoitellut.
Samalla haluan avautua Tampereen paikallisliikenteen tilasta, kaupungin edesottamuksista, valtion toiminnasta niin koulutuspolitiikassa kuin liikennejärjestelyissä ja luontoasioissa. Mutta se jääköön huomiseksi, ellen tänään innostu. Vaikea vain innostua tällä hetkellä yhtään mistään, olen nimittäin aika stressin uuvuttama. Yleensä olen rauhallinen, mutta tänään pelkät ongelmat Bloggerin kanssa saivat minut iskemään näppäimistöllä näyttöruutua. Samalla olen valittanut koko päivän, mainoksista, tv-ohjelmista, kulutushysteriasta, julkisesta liikenteestä, neoliberalistisesta markkinataloudesta, kirkon ja valtion suhteesta, armeijasta, mistä vain.
Tosiasia on, että kalenterini on tällä hetkellä erittäin täynnä, sillä olen joutunut sullomaan monia asioita ennen armeijaan lähtöä, joka onkin sitten 8.6 tänä kesänä. Että palveluksestani kirjoitan sitten viikonloppulomilla, toivottavasti se kiinnostaa ketään, heh. Niin aivan, rahat loppu, ja tekemistä joka päivälle, vihaan työtäni. Olen alkanut tässä toivoa että sitä joskus löytäisi työn jossa saa ajatella edes vähän. Eräs tuttu tässä mainitsi aiemmin, että sellainen työ jossa ei tarvitse ajatella on paras mahdollinen ja helppo. No itse keräilin roskia ja leikkasin ruohoa 2 viikkoa tuossa, ja kyllä sen jälkeen teki mieli repiä jalat irti ettei enää tarvitsisi, mutta ymmärtäähän sen, ettei opiskelija saa oikeaa työtä, vain sellaista mitä kuka tahansa pystyy tekemään. Ja kuitenkin, minua odottaa 6kk pesti tekemässä työtä jolla on tarkoitus vaan ei merkitystä, eli sitten täytyykin sulkea kaikki ajatustoiminta pitkäksi aikaa, ja pelkään että minusta tulee aivokuollut kun istun rautatanko kädessä paskat housussa keskellä metsää ja tuijotan oravia.
Sitten vielä pääsykokeet viikon kulutta. Ah ja voih. toivotaan että menee hyvin, pääsisi sitten pois tästä helvetin loukosta jota jotkut sanovat kämpäksi, ei se ainakaan koti ole. ei saatana, haiseva kämppä, lapsia kämppiksinä joista yksi juuri ripusti natsilipun olohuoneen seinälle. Onneksi se on nyt kadonnut, hetken ei kehdannut edes kavereita kutsua sisälle. Mutta ei siinä. Kun armeija loppuu , ei kädessä ole mitään, ja vuokra puskee päälle. Eli täytyy säästää kaikki päivärahat, ja löytää töitä heti kun armeija loppuu, tai muuten ollaan kusessa.
No onhan tässä vielä ihmissuhde asioita päällä, mutta ei varmaankaan ole oikein toiselle osapuolelle täällä niitä selvitellä, että yritän nyt oman pääni selvittää. Mutta huvittava juttu, yleensä on helppoa etc, mutta yhtäkkiä olen raivon partaalla päivästä toiseen. Ja stressin mukana tulee vielä outoja kramppikohtauksia kun olen nukkumassa. Heräilen sen 2-3 kertaa yössä siihen etä jokin ruumiinosa kramppaa pirun kovaa. Yksi yö tuossa koko kroppa kramppasi, ja sattui niin paljon että piti hypätä alas sängyltä. Rikoin siinä varpaani ja onnuin 4 päivää. Sitten viilsin päivällä sormeni auki sipulia kuoriessa, ja en ole voinut soittaa 2 viikkoon kitaraa. Nyt tuli kuitenkin tomieksianto tutulta Bulgariasta, eli soitan kitararaidat hänen levylleen. Siinä onkin sitten kuuntelemista, kunhan se on valmis. Mutta äin äkkiseltään. Jos jotain jäi, ehkä niin on parempi, jatkoa seuraa, uskokaa pois!